Vika ei ole Mannassa, vaan mielessämme!

 ”’Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.’ Ja manna oli korianderin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä. Kansa samoili sitä kokoamassa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa; sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia. Ja sen maku oli samanlainen kuin öljyleivoksen.” (4.Moos.11).

Jumalan Sana näkee ihmisen todellisuuden, ja siksi kai niin moni karttaa Sen eteen asettumista!

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hebr.4).

”Sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija!” Ei ole ollenkaan samantekevää, mitä kömmähdyksiä me suustamme päästelemme, koska ne osoittavat, jos ei kenellekään muulle, niin Herrallemme, mitä sisimmässämme todella on! Jumalan Sana sisältää jonkin verran eräänlaista tragikomiikkaa sen johdosta mitä ihminen on ja tekee! Tietoisena siitä millaista kansan oleminen Egyptissä oli tiedon Joosefista vaivuttua unholaan, emme voi muuta kuin päästää melko leveän hymyn kasvoillemme lukiessamme heidän ajatuksistaan erämaavaelluksensa aikana:

”Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.”

Ilmaista ruokaa, maustettuna mitä erilaisimmilla sipuleilla! Ja nyt tuo manna piti syödä ilman sipulia! Suoranaisen Jumalan ihmeen keskellä he olisivat olleet halukkaita näkemään jotakin menneeseen, kurjaakin kurjempaan elämään liittyvää! Voimme vain kuvitella (todellisuutta!) millaisessa hygieenisessä tilassa heidän orjuuttajiensa tarjoamat kalat ja muut elintarvikkeet olivat!

Kuinka elävä kuva tämä onkaan meidänkin elämällemme hengellisessä mielessä! Mekin saatamme vaihtelevassa määrin verrata nykyistä vaellustamme Hengen johdatuksessa entiseen elämäämme, joka varmaankin sisälsi valtavan määrän ”ilmaisia kaloja ja meloneja ja erilaisia sipulilaatuja”, mutta unohdamme niin mielellämme esittää kysymyksen siitä, mistä ne olivat  peräisin, millaisessa vedessä kalat olivat uineet, ja millaisilla lannoitteilla ja millaisin rikkaruohontorjujin ne oli viljelty. Olemmeko kokonaan unohtaneet, mikä vaikutus niillä oli hengelliseen ja henkiseenkin terveyteemme?

Mieleeni tulee nyt eräs yli yhdeksänkymmentävuotias teräsvaari Keski-Suomesta. Hänen kuntoaan ihmeteltiin hänen pyöräillessään kesäisin kymmeniä kilometrejä. Mutta talvisin hän aina tarvitsi autokyydin kalastusmatkoillaan. Ihmettelin suuresti sitä, ettei juuri kukaan kahta kertaa suostunut hänen kyydikseen. Asia selvisi minulle heti ensimmäisellä kerralla, kun kuljetin hänet pyydystensä luokse Lievestuoreen tehtaiden varjoon. Pyydykset olivat täynnä mateita, suuria sellaisia, joista saimme useamman kuljetuspalkkioksi! Jo ensimmäisen madekastikkeen maistamisen jälkeen käsitimme, miksi kukaan ei kyydinnyt häntä useampaan kertaan! Mieleen tuli todella elävänä Lievestuoreen tehtaan kuuluisa ongelmajäteallas! Millaisessa jäteliemessä olivatkaan mateemme uineet ja ruokailleet noissa vesissä!

Ei ole siis ollenkaan samantekevää, mitä syömme! Made ei maistu minulle vieläkään, kymmenien vuosien jälkeen! Mutta minä en valita ruokavaliotani:

”…emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.’ Ja manna oli korianderin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä. Kansa samoili sitä kokoamassa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa; sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia. Ja sen maku oli samanlainen kuin öljyleivoksen.”

Kuinka onnellinen olenkaan nähdessäni sellaisen määrän taivaallista Mannaa, josta voi valmistaa mitä erilaisimpia ruokia! Todellisuudessa sen makuun ei pääse kyllästymään, ja vika voi olla vain mielemme vaihteluissa ja väärissä asenteissa! Parempi mannainen kaltiainen Jumalan rauhassa, kuin parhainkaan madekastike!