Oikeanlainen sisustus!

Odottelen tässä parvekelasinkorjaajan saapumista toistamiseen. Nyt hän vie mennessään kaikki lasit korjattavaksi. On hieman vaikeata keskittyä kirjoittamiseen ja ajatukset harhailevat hiukan levottomasti nukutun yön jälkeen.

Tässä istuessani tuli mieleen eräs asunnon järjestykseen liittyvä tapaus, jota pääsin henkilökohtaisesti todistamaan. Kysymys on omalla tavallaan uskovaisen miehen kodista, joka tuo mieleeni hengellisiäkin ulottuvuuksia. Jos kaikki ei elämässämme ole kunnossa, näkyy se asumistilastammekin, välillä selvemmin, välillä vähemmän selvästi. Tämä tapaus on kuitenkin aivan ainutlaatuinen, omaa luokkaansa, joka ylittää kaikin tavoin eilen mainitsemamme tapauksen, jossa olohuoneessakin oli vain kapeat käytävät, joita pitkin pääsi kulkemaan.

Pystytkö kuvittelemaan asumistilan, jossa ei todellisuudessa ole edes käytäviä, joita pitkin kulkea? Miten kuvailisin tämän tapauksen? On turhaa alkaa luettelemaan joitakin esineitä tai tavaroita, roskia jne. Ainoa asiasta kuvan antava vertaus kuuluu seuraavasti: Ajattele, että pienehkö asuinrakennus nostetaan pois paikaltaan, niin että lattia jää entiselle sijalleen ja rakennus lasketaan entisaikojen kaltaiselle kaatopaikalle, jolle aikanaan vietiin kaikki hävitettävä tavara! Koko asunnon tila on siis kokonaan jonkin, käsitystä vailla olevan, materiaalin peitossa.

Olisiko tämä jonkinlainen kuva ns. kristitystä, joka ei vuosikausiin ole katsonut tarpeelliseksi suorittaa edes jonkinlaista selvitystä asumistilassaan, olemuksessaan? Onko sitten ihme, jos on vaikeata liikkua ja astella turvallisesti! Onko mikään ihme, ettei löydä tarvitsemaansa, vaan aina vain avaa uuden pakkauksen, unohtaen entisen jonnekin, käsittämättömään paikkaan? Onko ihme, jos jo ulkopuolisetkin  haistavat kyseisen henkilön lähestymisen?

”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” (2.Tim.2).

Uskovaisen elämässä vaaditaan aivan selvästi melkoista määrää halua ja intoa siivoamiseen. Sen sijaan että kehotettaisiin ihmisiä tulemaan mukaan uskonelämään aivan sellaisenaan, kaikkine kaatopaikalle kuuluvine asioineen ja ominaisuuksineen, ilman minkäänlaisia valmisteluja, tulisi meidän tässä ajassa kuuluttaa todellinen siivousmaraton! Sotku ja epäjärjestys eivät häiritse ainoastaan satunnaisesti paikalle tulevia, vaan saavat oman elämän epämääräiseen tilaan, jossa ei ole selvyyttä ja tietoisuutta päivittäin tärkeistä asioista.

”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”

Sisimpämme tarvitsee siis aidon puhdistuksen voidaksemme palvella Herraa oikealla ja Hänen tahtomallaan tavalla! Muistakaamme Herramme kertomus:

”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.” (Matt.12).

Tiedämme nyt senkin, mistä kaikki epäjärjestys ja sotku ja kaatopaikkamaisuus hengellisessä elämässämme on peräisin! Tälle taholle tyhjyys ja lakaiseminen ja kaunistus on kauhistus, sillä se tahtoo täyttää kaiken vapaan tilan:

”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” (1.Joh.5).

Ei siis riitä pelkkä siivous, vaan on kalustettava uudelleen sellaisella tavalla, ettei entiselle ole mitään sijaa!