”Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: ’Katso, teidän Jumalanne!’” (Jes.40).
Mikä sanankohta aivan
automaattisesti tulee mieleeni tämän lainauksen pohjalta?:
”Ja nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun
kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun
nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät. Sentähden minun kansani on tunteva
minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka
sanon: ’Katso, tässä minä olen.’ Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman
tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka
julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’ Kuule!
Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä
silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te
Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.” (Jes.52).
En voi mitään sille, että
tämä sanankohta näyttää loistavan aivan erikoisella tavalla tässä ajassa,
tuoden eteemme hengellisten asioiden todellisen tärkeysjärjestyksen!
Johannes Kastajasta
sanottiin aikanaan:
”Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta
noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa
on suurempi kuin hän.” (Matt.11).
Mainitsimme eilen ”Eskon
puumerkin”, joka on tuttu useimmille suomalaisille Aleksis Kiven kertomuksista.
Oletko jo pannut merkille, ettei sellaisia asioita huomioida Jumalan
Valtakunnassa? Meille lahjoitettuun jumalalliseen perintöön, Elävään Jumalan
Sanaan, ei kenelläkään ihmisellä ole oikeutta painaa minkäänlaista ”Eskon
puumerkkiä” itsekorostuksen leimana! Se on meidän yhteistä omaisuuttamme,
henkilökohtaisen sukulaisuussuhteen perusteella. Todellisuudessa ei Jumalan
silmissä ole olemassa mitään erityisen leiman omaavia henkilöitä, koska Hän on
itse sanonut:
”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta
sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'.” (Matt.4:4).
”Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy
hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä
häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut.” (Joh.6).
Kenessä todella on
Jumalan sinetti, hän näkee kokonaisuuden ja tiedostaa koko elämänsä ajan
olevansa tekemisissä Lihaksi Tulleen Jumalan Sanan kanssa! Siten ei ole varaa
korostaa mitään muuta kuin sitä, kuinka henkilökohtaiseksi Jumala on kaiken
tarkoittanut! Halleluja, tästä voisimme kirjoittaa ja puhua koko loppuelämämme
ajan!
”Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten
tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne
siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?
Seuraa SINÄ
minua’.” (Joh.21).
Nämä sanat palavat
tulisina kirjaimina tässä ajassa Sinulle, minulle! Mielessä voi olla tavaton
murhe jonkun veljen puolesta, mutta edellisessä lainauksessa on vastaus
siihenkin!
”…Minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä Minä olen.’”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti