Tarkastaja tulee!

Missä hengellisessä kunnossa Herramme kohtaa meidät, kun Hän tulee hetkellä, joka jokaiselle on arvoitus? Tai ehkä Hän ilmoittaa tulostaan niin viimeisellä hetkellä, ettemme ehdi enää korjailla mitään epäkohtia?

Aamulla minut herätti puhelinsoitto, jota olin odottanut jo vuosikausia, mutta turhaan. Nyt talonmies Pikkarainen soitti tulevansa iltapäivällä tarkastamaan hänelle annetun tehtävän olosuhteet. Parvekelasieni alareunat olivat kaikki irronneet alumiinisista alalistoistaan, ja korjaaminen oli siirtynyt siirtymistään. Asia on ollut todella kiusallinen, koska en ole uskaltanut juurikaan liikutella laseja pudottamisen pelossa. Siten lasit ovat ulkopuolelta pesemättä useamman vuoden ajalta.

No niin, onneksi tulossa on mies, eikä nainen! Naista en kai arvaisi päästää näkemään asuntoani ilman paripäiväistä järjestelyä! Tottuneena asian viivästymiseen en ole suuresti pannut merkille asuntoni järjestystä. Jokin aikaa sitten vesimittari jouduttiin uusimaan ja jouduin tyhjentämään vaatehuoneesta melkoisen määrän tavaraa. Ne olivat vieläkin levällään niin eteisessä kuin muuallakin. Mutta muutamassa hetkessä eteinen alkoi näyttää aivan toisenlaiselta, samoin keittiön pöytä ja osaltaan olohuonekin! Mitä saakaan aikaan tieto siitä, että joku on tulossa asuntooni! En ole koskaan ollut viimeisen piirron ihminen, koska en usko asunnon olevan näyttelyhuone, vaan nimenomaan asunto. Mutta vieras ihminen ei tätä käsitä, ja siten on parasta siirtää suuri osa irtotavaraa laatikoihin ja komeroihin, koska en suinkaan ole perustanut mitään näyttelyä!

Kuinka paljon ihminen saakaan aikaan muutamassa hetkessä, jos vain haluaa, tai kun on pakko pelossa, että joku saattaa kysyä vierailijalta, miltä kodissa näytti. Asunto kertoo melko paljon persoonastamme ja olemuksestamme. Mistähän johtunee se, että me kyllä tällaisissa maallisissa asioissa olemme hyvinkin säntillisiä, mutta hengelliset asiat koemme niin näkymättöminä ja havaitsemattomina, että uskottelemme niiden olevan kohdaltamme kunnossa, oikeastaan ollenkaan tarkistamatta tilannetta!

Mutta onko hengellinen omaisuutemme ja ominaisuutemme siinä tilassa, että voimme avata hengellisen ovemme kolkuttavalle Herrallemme varmassa tietoisuudessa siitä, että Hän mieltyy näkemäänsä? Onko Hänen vaikea ujuttautua asuntoomme valtavan tavaramäärän johdosta, aivan kuin aikanaan erään rakkaan sotilashenkilön kotona, jossa oli niin paljon tavaraa, että olohuoneessakin oli vain käytävät, joita pitkin kulkea? Onko jokainen tuoli täynnä likapyykkiä tai kaikenlaista hengellistä romua, niin ettei Häntä voi edes pyytää istuutumaan?

Eilen lainasimme Sanaa:

”Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin.”

Miksiköhän tänä aamuna herää epäilys, että monen asunto, se hengellinen alue, on kalustettu juuri tämänkaltaisella? Miten on mahdollista, että kaikenlaiset taruihin liittyvät esineet sellaisella tavalla saavat täyttää joidenkin asumukset? Miksi sellaisella tavalla annamme käskyttää itseämme?

En voi mitään sille, että mieleeni tulee jälleen kerran menneiden päivien saarnaajat, etenkin yksi heistä, joiden saarnojen perusteella oli olemassa vain kiellettyjä ja vääriä asioita siinä määrin, että olisi ollut paljon helpompi mainita vain ne muutamat asiat, jotka heidän mielestään eivät olleet syntiä!

Täytyy todella paneutua tutkimaan, mikä omissa hyllyissäni ja komeroissani vie tilaa!