Keitä saatamme yhteen?

”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’. Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: ’Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?’” (Joh.2).

Mihin joukkoon kuulumme ja minkä puolesta me kiivailemme, vai olemmeko mielestämme täysin puolueettomia, kantaa ottamattomia? Onko ylipäätään mahdollista, nimenomaan tässä ajassa, olla ottamatta kantaa? Viisas vaikenee, mutta missä kohden ja missä asioissa? Pelkäämmekö joutua vastakkain lainauksemme esittämän tilanteen kanssa, jossa meiltä kysytään motiivia kaikelle tekemisellemme ja asenteillemme? Katsommeko parhaaksi pysyä neutraalina, puolueettomana, seuraten vain vallitsevan tilanteen kehitystä, vaieten ”rauhan säilyttämiseksi”? Ajatuksen penseydestä emme edes anna tulla mieleemme?

Olisikohan mahdollista, että oman olemuksemme asenteilla toimimme vastoin kaikkea sitä, mitä meiltä odotetaan? Eilen lainasimme sanankohtaa:

”Kun Herodes näki Jeesuksen, ihastui hän suuresti; sillä hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä häntä, koska oli kuullut hänestä, ja hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen. Ja hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä; mutta tämä ei vastannut hänelle mitään. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti. Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä; ja puettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä.” (Luuk.23).

Tänään mielenkiintoni herättävät sanat:

”Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä.”

Mihin olemme ihastuneita, mitä arvostamme ja kunnioitamme? Miksi? Herodes, eräänlainen pahuuden ruumiillistuma, ihastui suuresti nähtyään Jeesuksen ja esitti Tälle kysymyksiä. Jonkun mielestä aivan erinomainen asia ja positiivinen merkki maallisen hallitsijan mielenkiinnosta hengellisiä asioita kohtaan! Mutta riittääkö pelkkä mielenkiinto rajoitetulla alueella? Herramme ei katsonut tarpeelliseksi vastata Hänelle esitettyihin kysymyksiin, mistä voimme selvästi päätellä Hänen kantansa asiaan. Mutta miten on käytännössä lukemattomien tapahtumien kohdalla, kohtaamisten kohdalla?

Olen usein viitannut siihen, miten juutalaiset arvohenkilöt eivät katsoneet voivansa alistua Pilatuksen tiloihin menemiseen, peläten hengellistä saastumista ja estettä pääsiäisjuhlan viettoon. Ajatelkaamme, millaisessa ilmapiirissä he valmistautuivat Israelin kansan suurimpaan juhlaan, tajuamatta ollenkaan mitä olivat tekemässä Henkilölle, joka oli kaiken odotuksen Täyttymys!

Herramme Jeesus Kristus oli siis välikappaleena juutalaisten johtajien ja maallisten hallitsijoiden sovinnon tekemisessä, miellyttämisessä ja arvoasemien tunnustamisessa! Kun ajattelemme juutalaisten johtajien tunnustusta, ettei heillä ollut muuta kuningasta kuin keisari, ja kaiken peittävää ”hengellisyyttä”, joudumme pakostakin vastakkain mitä suurimman hengellisen ristiriidan kanssa.

”Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä.”

Herramme mainitseminen ja Häneen vetoaminen voi tapahtua aivan jumalattomassa mielessä! Hänen oikeudenkäyntinsä varjolla voidaan kuvitella kaikenlaista, mutta todellisuus ei anna pettää itseään. Rooma kaikkine virkamiehineen ja toimineen oli kansan keskellä päittäisten kirousten ja mitä syvimmän halveksinnan kohteena, mutta Herran oikeudenkäynnin perusteella kirkolliset johtajat olivat valmiita kaulailemaan Pilatusta ja Rooman hallitusta! Pilatus yritti, selvästi havaitessaan olevansa osallinen oikeusmurhaan, saada oppineiden asenteen Herraamme muuttumaan, mutta turhaan. Hän pelkäsi enemmän uskonnollisia johtajia kuin jumalallista oikeutta, omalla tavallaan langeten kaulailemaan vihollisiaan, joiden kiivailu ylitti kaikki rajat.

Olkaamme siis todella tarkkoja sen suhteen, ettemme lankea hengellisyydessämme samanlaisiin kaulailuihin, saavuttaaksemme jonkinlaista ”hengellistä etua”!

”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’.”

Katsokaamme siis tarkkaan kenelle tarjoamme kättä ja ketä halaamme rakentaen ehkä sopua Herodeksen ja Pilatuksen kaltaisten tahojen hyväksi! Pelkkä Herran Nimen mainitseminen ei oikeuta totuuden tallaamiseen! Kiivailkaamme siis edelleen Herran huoneen puolesta!