Tässä MINÄ olen!

”Katso, teidän Jumalanne!” (Jes.40).

”Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä minä olen.’ Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’ Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.” (Jes.52).

Tästä sanankohdasta voisimme kirjoittaa lukemattomia kertoja, etenkin siksi, että se todellakin tuo silmiemme eteen koko pelastushistorian ytimen! Aikaisemmissa jakeissa tuodaan julki:

”Ja nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät.”

Eikö juuri tässä päivässä Herraa ja Hänen nimeänsä pilkata aivan erikoisella tavalla? Israelin kansa on jälleen kerran omassa maassansa, mutta peitetyin silmin ei vieläkään tajua todellista tilannetta, niin että suuret joukot elämöivät ilman että tietäisivät mistä oikein elämöivät! Sen sijaan näyttää todellakin siltä, että nyt aivan erikoisella tavalla on toteutunut Herramme Sana:

”’Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:..” (Luuk.18).

Israelin kansa siis on palannut kotimaahansa, mutta ns. pakanoista koostuva joukko näyttää olevan mitä suurimman hajotuksen kourissa, matkalla kuka minnekin, suuressa itseluottamuksessa, ilmaiseksi! Miten kaikki tämä voi olla mahdollista ja totta tässä ajassa, jossa kaiken olisi luullut olevan aivan toisin? Israelin kansan ja pakanaseurakunnan ”riemuvoitto” ei taidakaan perustua ihmismielen mukaisiin näkemyksiin!

En voi mitään sille, että jotkin sanankohdat loistavat aivan erikoisella tavalla Jumalan Sanan kokonaistodistuksen keskeltä – koska ne tuovat muutamalla sanalla esiin jumalallisen perustotuuden:

”Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä minä olen.’”

Olemme lukeneet tämänkin kohdan useita kertoja, mutta ilman Hengen ilmestystä se on vain yksi kohta kaikkien muiden joukossa. Aivan erikoislaatuinen painotus on sanoissa:

”Katso, tässä Minä olen.”

Vain se joukko ihmisiä, joka saa Jumalan armosta avatut silmät, käsittää koko pelastushistorian ytimen! Mitä olemme toistamiseen lainanneet Johannes Kastajalta, mitä Paavalilta?

”Hänen tulee kasvaa, minun vähetä!”

”Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1.Kor.3).

Kuinka harvaan todellakin pätee seuraava ajatus, minkä perusteella voimme käsittää ns. seurakunnan nykyisen voimattomuuden ja vääränlaisen ihmiskorostuksen!

”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’”

Kaikesta tästä jää jäljelle vain pasuunan lailla kaikuva totuus: Ratkaisu kaikkeen on se, että Jumalamme Itse on kaikki kaikessa, ja julistuksenkin tarkoitus on vain sanoa Jumalamme omin sanoin:

”Katso, tässä Minä olen!”

Ei siis kukaan ihminen, vaan Herramme ja Jumalamme Itse!