Maailmanloppu

”Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: ’Missä on sinun Jumalasi?’ Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps.42).

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!” (2.Piet.2)

Tällainenkin sanankohta löytyy Pyhistä Kirjoituksistamme. Mistähän johtunee, etten ole muistaakseni kuullut sitä siteerattavan vuosikymmeniin? Se sisältää jotakin sellaista, mikä ei ole inhimillisen mielen mukaista. Jumalalla on oma aikataulunsa, johon me emme pääpiirteissään pysty mitenkään vaikuttamaan. Vaikka tämä kohta ei miellyttäisikään meitä, jokin sisimmässämme todistaa meidän elävän hyvin lähellä sen toteutumista. Kaikki viittaa siihen, puhumme siitä tai emme.

Onko Jumalan Rakkauden mukaista vaieta Hänen ajatuksistaan ja päätöksistään, jotta ihmiset eivät masentuisi tai loittonisi meistä ja ennen kaikkea seurakunnallisuudestamme? Me odotamme ja joudutamme tuon päivän tulemista, joten meidän pelkkä olemuksemme tässä kohden vaikuttaa jumalallisiin kehityksiin. Siksi toivon lukijamääräni mieluummin kasvavan kuin vähenevän!

”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa…”

Me siis odotamme ja joudutamme automaattisesti koko maailmaa mullistavia asioita. Mutta ei ole samantekevää miten ja millaisina me tämän kaiken toteutamme! Jos kerran olemme Jumalan lapsia ja Hänen omaisuuttaan, odotetaan meiltä sen mukaista elämää ja asennetta kaikkeen siihen liittyvään. Maallistuminen ja hengellinen lankeemus ovat saavuttaneet sellaisen mittakaavan, että ajatuksissani yhä uudelleen ja entistä voimakkaampana soi: Ei todellakaan ole tässä ajassa kysymys suhteestamme johonkin kirkkokuntaan tai hengelliseen yhteisöön, vaan Häneen, jossa elämme ja olemme, Elävään Herraan Jeesukseen Kristukseen! Tätä meidän tulee korostaa kaikessa hengellisyydessämme!

Maailmanloppu ei tule yleisesti uskotulla tavalla, eikä se ole jossakin kaukaisuudessa, vaan se on lähempänä kuin mihin kätemme yltää koskettamaan. Todellinen maailmanloppu on niin henkilökohtainen ja läheinen, että emme koskaan ole tulleet ajatelleeksi sitä oikealla tavalla. Kun sydämesi lakkaa lyömästä, on se sinun maailmanloppusi! Mieti sitä todella huutaen koko olemuksestasi:

”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.”

Mitä Jumalan odottaminen pitää sisällään, pohdi sitä!