”Johannes vastasi ja sanoi: ’Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle
anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä
ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on
ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti
yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee
kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien’.”
(Joh.3),
Kuinka totta tämä kaikki
onkaan ikuisesti! Mikään siinä ei ole muuttunut eikä muutukaan! Korviimme
kaikuvat median viestit muuttuvat päivä päivältä kokonaisuudessaan
ahdistavammaksi ja rehellisyyden nimessä pelottavammaksi. Emme ole mitään
fanaatikkoja jos jatkuvasti viittaamme Sanaan:
”…sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” (1.Kor.7).
Mihin voi enää luottaa,
mihin panna toivonsa? On todellakin totta se, ettemme voi mitään ottaa, ellei
sitä anneta meille Taivaasta! Siksi on elintärkeää asettaa elämämme painopiste
oikeisiin asioihin, oikeisiin odotuksiin! Muukalaisuutemme tulee päivä päivältä
selvemmäksi, ja siksi huudamme entistä suuremmalla voimalla Hänen puoleensa,
Joka on antanut mitä suurimmat lupaukset.
”…mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti
yljän äänestä.”
Me sananpalvelijoina
olemme Yljän ystäviä, vaikka se monelle onkin todella vaikeata nähdä. Mutta
mitä me todella välitämme kuulijoillemme ja lukijoillemme, etenkin tässä
ajassa? Mistä me iloitsemme ja mitä viemme eteenpäin? Onko Yljän ääni aidosti
kuultavissa kaiken lisääntyvän äänivyöryn keskellä, niin että mahdollisimman
moni voisi nauttia siitä, ja saada oikeanlaisen, aidon luottamuksen
jumalallisiin asioihin?
En ole siinä määrin
oppinut henkilö että tietäisin yljän ystävän tarkemman merkityksen sellaisena,
kuin mitä se tarkoitti tuon ajan Israelin kansan keskellä. Mutta tiedän mitä se
ei ainakaan ollut! Yljän ystävän tarkoitus ei ollut missään suhteessa tehdä
itseänsä tykö morsiamelle, etsien tämän mieltymystä ja mielenkiintoa! Yljän
tuli olla kaikki kaikessa morsiamelle, niin että tämä tuskin rakkautensa
keskellä pani merkille tätä kylläkin tärkeää henkilöä, yljän ystävää. Sen
näemme selvääkin selvemmin Johannes Kastajan sanoista:
”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja
kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt
tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka
ylhäältä tulee, on yli kaikkien’.”
”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on
yli kaikkien’.”
Olemme kirjoittaneet
tästä asiasta useampaankin kertaan, koska muistamme mitä Paavali selvästi toi
julki:
”Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille
kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.” (Fil.3).
Turvallisuutemme ja
ilomme tähden tästä asiasta kirjoittaminen on todella suureksi turvaksi meille,
jotta käsittäisimme millaiseen majesteettirikokseen syyllistyy jokainen, joka
alkaa liehitellä Morsianta Yljän selän takana!
”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on
yli kaikkien’.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti