Tarpeeksi pitkä lataus!

Olin jo luopunut eräästä hyvin rakkaaksi tulleesta puhelimesta, koska akku ilmoitti puhelimen valmiustilassa olevansa tyhjä jo kahden päivän kuluttua. Harmi, sillä minulla ei vielä koskaan aikaisemmin ole ollut yhtä kätevän tuntuista laitetta! Se vastasi monessa suhteessa tietokonetta, koska siihen saattoi kytkeä muistitikunkin. Nyt joidenkin kuukausien jälkeen ajattelin vielä kerran kokeilla sitä ja latasin selvästi pidempään kuin aikaisemmin. Suureksi ilokseni akun varaustila näyttää täyttä vielä nytkin, puolentoista vuorokauden jälkeen! Kun en osaa kirjoittaa mistään muusta, haluan meidän miettivän tätä asiaa.

Mistähän oikein on kysymys? Akussa ei taida olla mitään vikaa, mutta puhelimen akkutunnistin selvästikin näytti akun olevan täysi aivan liian aikaisin, antaen piippausmerkin. Automaattisesti sen kuultuani irrotin latauslaitteen, käsittämättä tilanteen vääryyttä. Emmekö mekin ole joskus aivan samanlaisia kuin  tuo puhelimeni?

Hengellinen elämä ei missään suhteessa ole helppoa, sen olemme vastoin omaa tahtoammekin tulleet näkemään viime vuosien aikana. Kuinka monesti olemmekaan ihmetelleet omaa elämäämme ja aivan selvää voimien hiipumista käsittämättömän nopeasti, ennen aikojaan! Kaikki tämä siitä huolimatta, että mielestämme olemme tehneet kaikkemme pitääksemme sisäisen akkumme täydessä latauksessa! Mutta toimiiko sisäinen mittarimme oikealla tavalla, vai kuulemmeko jonkinlaisen, suorastaan petollisen piippauksen aivan liian aikaisin? Lukiessamme Raamattua tai muuten ollessamme tekemisissä hengellisten asioiden kanssa on aivan liian usein kuultavissa jonkinlainen merkkiääni, joka saa meidät laskemaan Raamatun kädestämme, tai lopettamaan rukouksen tai jonkin saarnan kuulemisen. Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, mistä tuo ääni todellisuudessa kuuluu? Mikä tai kuka piippaa?

Tiedän erään, joka osaa matkia täyttä akkua ja hengellistä latausta sellaisella tavalla, että suurin osa maailman hengellisistä ”puhelimista” ilmoittaa täyden latauksen saavuttamisesta, vaikka aito toiminta selvästi lakkaa todella ennenaikaisesti. Nämä piippaukset ja vihellykset ovat tulleet aivan liian vakavasti otetuiksi, aikaan saaden paljon mielipahaa ja vakavaa pettymystä!

Mihin kuulemaamme oikein voimme enää luottaa, kun hylkäämme rakkaankin ”puhelimen” viallisena, vaikka vain käyttöjärjestelmässä on pieni häiriö, jonka vaikutuksen voi korjata pysymällä kiinni oikeassa latauksessa?

Millaisen korvan tarvitsemme, ollaksemme kuulematta vääriä piippauksia?

Mikä on sisäisen akkumme tila, jos se ei ole tyhjä eikä täysi, vaan ”penseä”?

Onko meillä varaa ilmoittaa olevamme ”rikkaasti ladattuja”, jos emme ole kyllin kauan latauksessa?

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.' Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” (Ilm.3).

Halleluja! Näin saamme vaeltaa täydessä latauksessa ja oikeanlaisessa yhteydessä!