Todellinen Jumalan kuva

 

”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” (Room.1).

Raamattu toistamiseen puhuu siitä, kuinka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Voimmeko siis ihmisen olemuksesta päätellä millainen Jumala on? Ehkä jotakin Hänen ilmestymismuodoistaan, joista voivat todistaa enkeleitä nähneet, sekä esi - vanhempamme ja Aabraham. Kolme miestä saapui uskomme isän luokse, yhden heistä jäädessä keskustelemaan lakeuden kaupunkien kohtalosta. Tätä Aabraham puhutteli Herraksi!

Meille on todella vaikeata luoda oikeanlainen kuva Jumalastamme, koska olemme ihmisiä ja olemme tottuneet tekemään kaikki arviomme ihmisinä ja ihmisistä. Jotakin erikoista oli aamuyön unissani, kun ne saivat niin voimakkaasti mieleni askartelemaan tällä alueella. Olemme paljon puhuneet ihmissuhteista ja tarpeestamme olla tekemisissä ihmisten kanssa, kehittyäksemme sosiaalisiksi ja yhteiskuntakelpoisiksi ihmisiksi. Ihmiset toimivat peileinä toinen toisellensa. Erikoisesti seurakuntaelämässä näillä heijastuksilla on tarkoitettu olemaan mitä suurin merkitys, mutta miten on nyt, kun niin voimallisesti olemme todenneet alkuseurakunnan esimerkin kadonneen hälyttävässä määrin?

Miksi kirjoittajan mieleen niin usein tulee kärsivien ihmisten puheita kuunnellessa, että on olemassa oikeakin Jumala, jolla ei ole mitään tekemistä kaiken ihmisiä kohdanneen vääryyden kanssa? Olisiko nyt todella aika erottaa toisistaan todellinen Jumala ja ihmisten mieltämät jumaluudet? Tekstissämme puhutaan katoavaisen ihmisen kuvan kaltaisuudesta, jonka annetaan ymmärtää tuovan esiin Kirkkauden Jumalan olemuksen. Tätä ei todellakaan tarkoita raamatullinen ilmaisu ihmisestä Jumalan kuvana!

Meidän mielemme rakentelee uskomattoman laajoja mielikuvia ja käsitteitä seuratessaan ympärillään olevia ihmisiä. Se on aivan luonnollista, ja elämäämme vaikuttavat lukemattomat ihmiset olemuksellaan ja suoranaisilla teoillaan. Merkittävin vaikutus on erikoisesti hengellisellä alueella uskovaisena esiintyvillä ihmisillä, jotka omalla uskonnollisella leimallaan usein särkevät enemmän kuin rakentavat. Nämä asiat ovat aivan erikoisella tavalla jääneet mieleemme vaikuttaen tahtomattamme jopa jumalakuvaamme. Jos läheiseksi ja merkittäväksi katsomamme ihminen kohtelee meitä alistavasti ja loukkaavasti, vaikuttaa se meissä haavoittuvuutta, joka on todistettavasti suurempaa kuin millään muulla elämän alueella. Hengellinen tunne-elämämme on niin merkittävä, että suurimpien rikkomusten voidaan katsoa tapahtuvan tällä alueella. Rikkomukset seurakuntaelämässä palvelevat yksinomaan ja ehdottomasti vain Seurakunnan vihollisen asiaa!

Vääristynyt kristillisyys siis aikaansaa meissä vääriä käsityksiä paljon laajemmassa mittakaavassa kuin mitä kukaan tahtoisi tiedostaa. Tällä alueella ei siis rikota yksinomaan jotakin ihmistä vastaan, vaan itse Jumalaa ja Hänen todellista olemustaan vastaan! Jumalallamme ei todellisuudessa ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa, mutta siitä huolimatta kaikki vääryys ruokkii meissä epäluottamusta Jumalaamme kohtaan. Tarpeeksi pitkälle kehittyessään tämä johtaa niin suuriin pettymyksiin, että ihminen kokee olevansa kykenemätön uskomaan tällaiseen kristillisyyteen. Tästä on ajassamme todisteita pilvin pimein.

Mieleeni tulevat niin monenlaiset pettymykset erikoisesti avioelämässä, jonka tulisi olla kuva Kristuksen ja Seurakunnan suhteesta. Tämäkään vertaus ei toimi aivan maallisella ja inhimillisellä alueella, vaan usein liitto on enemmänkin kuva mitä raaimmasta sodasta, joillakin kolmikymmenvuotisesta sodasta! Jumalamme ei todellakaan ole sellainen kuin joku aviopuoliso, joka jatkuvasti ja mahdollisesti taukoamatta puhuu kauniita asioita, ja toimii kuitenkin aivan vastaisesti. Kuinka paljon voidaankaan luvata lupaamisen perään, kuitenkaan lähes koskaan toteuttamatta lupauksiaan! Joka elää tällaisissa olosuhteissa kyllin kauan, alkaa vähitellen, tahtomattaankin, ajatella Jumalankin olevan samanlaisen!

Oikea kuva Herrastamme on siis aivan ratkaisevassa merkityksessä voidaksemme selvitä tämän elämän lävitse voittajana! Hän on A ja O, Hänen Sanansa on niin ja aamen, Hän sanoo mitä tarkoittaa, ja tarkoittaa mitä sanoo! Ollaksemme Hänen kuvansa, meidän tulee olla samaa, sekä puheissamme että teoissamme!

Me olemme vastuussa omasta elämästämme, ja tietoisena ajasta, jossa elämme, meille ei ole mikään puolustus huonojen esikuvien lisääntyminen. Itse asiassa jokainen kelvottomasti elävä uskovainen on meille Sanan vahvistaminen, vaikka mielemme sureekin hänen puolestaan. On vihoviimeinen tie sääliä jotakin läheistämme alentamalla oman elämämme rimaa uskossa, että Jumalamme olisi armollisempi jos mekin olemme samanlaisia! Kuinka monen perheen kohdalla tämä onkaan tapahtunut suureksi mielipahakseni, myös Jumalan! Jumalan Sanan valoa on ikään kuin himmennetty uskossa, ettei ole vastuuta siitä, mitä ei tiedä! On kuitenkin suuri ero todellisen tietämättömyyden ja valitun tietämättömyyden välillä!

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.” (Room.1).