Tulen tekemään tahtosi!

 

”Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala'.’ Kun hän ensin sanoo: Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hebr.10).

Eilen lainasimme Roomalaiskirjettä:

”…vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus!” (Room. 13).

Kuinka syvällisiä ajatuksia! Näistä sanankohdista voisimme puhua kauemminkin kuin Paavali, niin että useampikin ehtisi nukahtaa ja pudota tuolilta, mutta toivottavasti ei ikkuna-aukon lähellä! Mitä puemme päällemme, jos pukeudumme Herraan Jeesukseen Kristukseen?

”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.” (2.Tim.2).

Me pukeudumme siihen alttiuteen, joka lepäsi meidän Herramme yllä ja koko olemuksessa: mekin tahdomme tehdä Taivaallisen Isämme tahdon! Sitä varten me olemme luodut ja siihen meidät on tarkoitettu. Me olemme velvolliset vaeltamaan niin kuin Hän! Me olemme niin kuin Hän!

Kuinka paljon Herramme arvostaa tahtoonsa sitoutumista?

”Silloin Samuel sanoi: ’Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana’.” (1.Sam.15).

Saul tulkitsi Jumalan tahdon omien kriteereidensä perusteella. Jo hänen aikanaan päti se, mitä todetaan erään ristiretkistä kertovan dokumenttisarjan lopussa: ”Kaikkien sotien taustalla oli loppujenlopuksi todellisen kristillisyyden sijasta vallan ja rahan himo!”

”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva…”

Mistä voimme tänä aikana erottaa Herran tahdon kaikesta muusta? Ratkaisu on muutamassa sanassa lainaamassamme tekstissä:

”- kirjakääröön on minusta kirjoitettu…”

Jos todella olemme uudestisyntyneitä jumalanlapsia, on meistäkin kirjoitettu kirjakääröön, Jumalan Sanaan. Se on lähetetty meille tiettyä tarkoitusta varten:

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes.55).

Sana palaa takaisin Herran luokse suoritettuaan tehtävänsä. Se totisesti on vievä mukanaan aikaansaannoksensa, meidätkin, sinut ja minut! Olemmehan me osa Sitä, Häntä! Me olemme tulleet yhdeksi Sanan kanssa, sulautuneet Siihen. Tässä on meidän ainoa toivomme, meidän suojamme tämän viimeisen ajan keskellä!