Tänä päivänä

”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.” (Ps.139)

Mikä merkitys on yksittäisillä päivillämme? Mistä tiedämme kunkin päivän arvon ja merkityksellisyyden? Vai tiedämmekö ylipäänsä ollenkaan tällaisia asioita tämän elämän aikana? Onko kysymyksemme oikein asetettu, eli mikä yhteys on päivällä ja meidän persoonallamme? Taitaa olla kysymys niin merkittävästä asiasta, ettei sitä aivan lyhyesti voida käsitellä!

On todellakin kysymys asioista, joihin vain iankaikkisuus aikanaan tuo valoa ja vastauksia, siinä määrin kuin ne meitä silloin vielä kiinnostavat. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla siitä, ettei meille ole suotu kykyä itse arvioida päiviemme ja elämämme merkitystä! Meidän tehtävämme on vain elää parhaan tietämyksemme ja sisäisen äänen mukaisesti, omantuntomme mukaisesti. Miksi muuten sanottaisiin, ettei vasemman käden tule tietää mitä oikea tekee? Miksi muuten meidät on nyt luokiteltu ansiottomiksi palvelijoiksi, jotka tekevät vain velvollisuutensa? Miksi kaikki todellinen hyvä elämässämme on salattu meiltä tuonpuoleiseen asti?:

”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.” (Matt.25).

Meidän ei siis ole syytä itse pyrkiä arvioimaan eri päiviemme arvoa, ei etenkään tunteidemme ja pinnallisten asioiden perusteella. Arviotamme vääristävät väsymys, sairaus, epäkohdat jne. Sana ei koskaan kysy meiltä miltä meistä tuntuu, vaan uskomme on ratkaiseva tekijä. Jos minä uskon olevani todellisen ja olemassa olevan Jumalan lapsi, olen minä silloin osa Häntä, joka on MINÄ OLEN! Hänhän asuu minussa Henkensä kautta, joten merkitykseni määrittelee kaiken inhimillisen sijasta tuo OLEVUUS, jonka arvo on mittaamaton ja ääretön. Minä olen osa tätä luomakuntaa, päiväni on omalla tavallaan sidottu koko sen olemassaoloon, mutta minut erottaa kuitenkin kaikesta MINÄ OLEN! Jokainen päiväni on siis omien arvioiden ja vielä enemmän joidenkin ihmisten arvion ulottumattomissa! Miksi siis pelkäisin ja vapisisin, koska jokainen päiväni on Hänen käsissään, joka tietää minusta kaiken? Hän tietää kuka minä olen, mitä minä olen, ja missä minä olen!

”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa…” (Apt.17).

Minun asumiseni on siis sekin Hänen tiedossaan, ollut jo ennen kuin minua tässä muodossa olikaan!

Me tuhlaamme valtavan määrän voimavarojamme, jos päästämme epäilyksiä mieleemme tämän epäuskoisen ja laittoman maailman keskellä. Kuinka moni meistä pyrkiikään lähes päivittäin jollakin tavalla todistamaan olevansa Jumalan lapsi!

Takanamme saattaa olla todella ikäviä asioita, jotka saavat meidät mallintamaan uskonelämäämmekin niiden mukaisesti. Meidän lapseuttamme ovat ehkä asettaneet epäilyksenalaiseksi sukulaisemme maallisella alueella, sekä lukemattomat uskovaiset hengellisellä alueella. Ei siis ole ihme, jos epäilemme ja tunnemme itsemme epävarmoiksi näiden kokemusten perusteella. Mutta voin huudahtaa sinulle saman kuin monille muillekin kärsiville ihmisille: On olemassa todellinen Jumala, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä sinulle on tehty, mitä erilaisimpien inhimillisen näkemyksen mukaisten jumaluuksien nimessä! Edellisessä kirjoituksessamme puhuimme siitä, kuinka eksytys ehkä useimmiten tulee meidän Herramme nimessä ja Häntä imitoiden. Yhä vielä pätee Herramme lohdullinen Sana:

”Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh.10).

Iloitkaamme siis tästä päivästä, jonka Herra on tehnyt!