Mitä virtaa kauttamme?

 

”Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.” (2.Kor.5).

”Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” (Jer.17).

Meidän sisimpämme on aina ratkaisevassa merkityksessä, kun puhutaan siitä, mitä ulkonaisesti tapahtuu. Meidän ohjauskeskuksemme määrittää koko toimintamme, niin ettemme voi paeta vastuuta mistään tekemisestämme.

”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark.7).

Me siis kehollamme julkituomme todellisen sisimpämme. Edellisessä kirjoituksessani totesin, ettei meissä ole mitään hengellistä koneistoa tai järjestelmää, jota me voisimme erillisenä ruokkia. Sana sitoo meidät tietynlaiseen kokonaisuuteen, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos mielemme on väärä, ovat myös tekomme vääriä. Jos mielemme on puhdas, Hengen hallinnassa, toimii Henki meidän kauttamme, niin ettei vasen käsi aina tiedä mitä oikea tekee. Emme me itse, vaan Henki tarkkailee kaikkea toimintaamme. Siten kaikki tekemämme on lähtöisin meihin laitetuista ajatuksista, emmekä itse todellakaan pane merkille niitä tekoja, jotka ovat meitä varten varatut jumalallisessa suunnitelmassa. Me olemme niin kuin Herramme tässä maailmassa, sisäisen tahdon seuratessa mitä Isä meille näyttää.

Puhumme aivan liian vähän siitä, kuinka uskovainen on tarkoitettu Pyhän Hengen temppeliksi. Sitä hän voi olla ainoastaan puhdistetussa tilassa, ei väärien ajatusten saastuttamana. Samasta lähteestä ei voi lähteä karvasta ja makeaa vettä. Ei ole mikään ihme, että maailma entistä enemmän kääntää selkänsä uskonnollisuudellemme, jouduttuaan useaan kertaan pettymään siemaistuaan suunsa täyteen hengellisyytemme kitkerää vettä!

Olen joskus kirjoittanut siitä, kuinka monet uskovaiset ovat kuin pyörillä olevia luostareita, joissa ja joista kaikuvat mitä erilaisimmat uskonnolliset menot, mutta käytännössä ei ole havaittavissa mitään todellista, inhimillistä toimintaa. Nämä luostarit on pyhitetty jumalanpalvelukseen, joka ei oikeastaan millään tavoin kohtaa kenenkään hengellisiä tarpeita. Mahdollisesti on havaittavissa vain suuri määrä niistä tekijöistä, joista meitä varotetaan! Teot ja sanat ovat suuressa ristiriidassa keskenään, koska sisäinen järjestelmä ei ole oikean tahon hallinnassa!

Meitä ei ole tarkoitettu johonkin tällaiseen, vaan meille on annettu tämä ruumiimme, kehomme, Jumalan Hengen asuinsijaksi. Siten emme voi luovuttaa tilojamme millekään hengelliselle luostarille tai muulle suuntaukselle, vaan yhä vielä pätee:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’.” (Joh.4).