Astukaa muinaisille poluille!

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra. Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne’. Mutta he vastasivat: ’Emme vaella’. Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä’. Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele’.” (Jer.6).

Eilen uutisoitiin näyttävästi erilaisten uskonnollisten ryhmittymien määrän kaksinkertaistumisesta pienen ajan sisällä. Lisäksi kerrottiin että noin miljoona suomalaista ei kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään.

Mieleeni tulee voimakkaasti eräs tilaisuus, johon osallistuin uteliaisuudesta vuosikausia sitten. Olen jo kertonut siitä, mutta en voi olla toistamatta joitakin seikkoja juuri tässä tilanteessa.

Oli tarkoitus perustaa todella aito ja alkuperäinen seurakunta, jonka kautta Jumala olisi aivan erikoisella tavalla toimiva. Koko perustava kokous tuntui enemmänkin farssilta kuin jumalanlasten kokoontumiselta, sillä meteli oli melkoinen useamman puhuessa yhtä aikaa. Mielipiteitä oli yhtä monta kuin oli osallistujiakin ja eräänlaisena kiistakysymyksenä oli se ikivanha asia: ”Kuka meistä on suurin?”, eli kuka tai ketkä olisivat toimiva johtajina. En enää muista päästiinkö minkäänlaiseen sopuun, mutta kaksi uutta seurakuntaa koskevaa peruskysymystä jäi elävänä mieleeni: 1. Oma lehti seurakunnalle, 2. Tilillepanokortit!

No niin, eihän tässä ole mitään uutta, ihmistekoisesta asiasta kun on kysymys. Sama toistuu muodossa tai toisessa pienin väliajoin, emmekä kuitenkaan saa kuulla jostakin erikoislaatuisesta Jumalan toiminnasta!

Ongelma ei ole niinkään erilaisissa näkemyksissä tai opetuksissa tai suuntauksissa, vaan ihmisessä itsessään. Niin kauan kuin ei ihmisessä todella ole tapahtunut muutosta, aitoa uudestisyntymistä ja Herran Jeesuksen seuraamista ja Hänen ristinsä ottamista päivittäin, ei mitään todella jumalallista pääse tapahtumaan.

Seudullamme oli suuri mediatapahtuma ”Muutos” - nimellä. Ihmisille kerrottiin laajasti mahdollisuudesta muuttua. Kampanja jatkuu vieläkin jollakin tavalla eikä siitä itsessään voi sanoa mitään pahaa. Suuri kysymys on kuitenkin se, oliko kampanjan tuottavissa piireissä tapahtunut yhtään mitään muutosta, joka olisi ollut innoittajana ja esimerkkinä etsiville ihmisille? Toki kirjasissa ja Dvd - levyissä kuvattujen ihmisten elämässä oli tapahtunut selvä muutos, mutta itse kampanjoivissa seurakunnissa tuskin oli mikään muuttunut.

Mediaan yltävissä tapauksissa on selvästi etsitty jotakin uutta ja mielenkiintoista, mikä kiinnittää yleistä huomiota. Mieleeni tuli kuitenkin tänä aamuna hyvin voimakkaana lainaamani sanankohta:

”’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne’.”

Ratkaisevaa ei selvästikään ole jonkin uuden ja koskettavan etsiminen, vaan jo kirjoitettuun ja puhuttuun pitäytyminen. Väärä profeetallisuus perustuu tänään nimenomaan uuden etsimiseen ja vanhan vähättelemiseen. Yhä vielä pätee:

”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” (2.Piet.3).

Kaikki aitojen, Jumalan lähettämien profeettojen julistama pätee ainaisesti, eikä mikään uusi profetia voi olla ristiriidassa jo julistetun kanssa. Kaikesta näkemästämme huolimatta kaikuu kautta maailman ja oman maammekin väärällä tavalla lohduttava viesti:

”’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.”

Tämä viesti voidaan muotoilla eri kielistä käännettynä myöskin: ”Kaikki hyvin, kaikki hyvin, ei mitään hätää!”

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi…”

Tämä näkyy joissakin seurakunnissa ja hengellisissä piireissä lisääntyneenä tarpeena tuottaa mitä erilaisimpia profetioita ja tiedon sanoja, joiden kuuleminen ei vakuuta ketään aitoa uskovaista inhimillisen leimansa johdosta. Jokin sisimmässämme todella erottaa milloin puhuu Jumala ja milloin ihminen! Ongelmiamme ei ratkaista ihmislähtöisillä esityksillä, jotka todellisuudessa ovat edellisen lainauksen mukaan petosta, vaan viesti meille kuuluu yhä vielä:

”’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne’.”