Minä olen asettanut teille vartijat!

”Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne’. Mutta he vastasivat: ’Emme vaella’. Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä’. Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele’.” (Jer.6).

Me Jumalan kansana olemme etuoikeutetussa asemassa, niin etuoikeutetussa, ettemme sitä ole vielä oikealla tavalla nähneet! Luojamme on huolissaan meistä ja on kaikin mahdollisin tavoin osoittanut rakkauttansa välittämällä meistä, vaikka emme sitä juurikaan ole ansainneet. Meitä on varoitettu aikakaudesta toiseen ja haluttu herättää meidät näkemään niin yleismaailmallinen kuin omakin tilanteemme. Juuri nyt elämme ajassa, jollaista ei koskaan ennen ole ollut. Loputkin Raamatun profetiat täyttyvät ennen näkemättömällä tavalla. Me emme voi tietää aikoja eikä hetkiä, mutta kaikki näkemämme saa valvovan jumalanlapsen huokaamaan todella raskautettuna.

Vartijoiden pasuunat ovat kaikuneet kautta vuosituhansien, aina samalla tuloksella, noin yleensä ottaen. Olen kirjoittanut asiasta otsikolla ”Vartijat Siionin muurilla” hämmästellen sitä, millaisella tavalla varoitettu kansa on jopa pyrkinyt kivittämään vartijansa. Tottumus on yksi väkevimmistä ihmistä hallitsevista tekijöistä. Tässä tilassansa ihminen uskoo jopa muuttavansa todellisuutta ja lähestyviä uhkia omalla ajattelun voimallansa. Mitä ei näe, mitä ei kuule, sitä ei ole olemassakaan! Voisiko ajatella suurempaa petosta, mutta siitä saamme lukea kautta koko Raamatun. Etenkin on hämmästyttävää seurata ns. profeettoja, jotka omalla tavallaan rakastivat kansaa ja hallintoakin, ja siten tietoisena entisten, aitojen profeettojen ennustuksista, uskoivat pystyvänsä muuttamaan kansan kohtalon omilla petollisilla ennustuksillaan, jotka syntyivät heidän uskonnollisessa mielessään.

Olen siis kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin, mutta en voi olla puuttumatta siihen vielä uudelleen juuri tässä ajassa. Mihin perustuvat nämä ns. profetiat ja julistukset, jotka selvästi vastustavat kirjoitettua Sanaa ja aitojen profeettojen julistamia asioita? Lainaamamme sanankohta on todella merkittävä ja valaiseva. Ihminen kuulee selvän Jumalan Hengen vaikuttaman varoituksen ja Jumalan rakkaudellisen tarjouksen Hänen aikaisemmin ilmaisemansa tahdon ja selvän tien puoleen. Tie on valmistettu, kaikki on valmiina. Ainoa, mitä Jumala todella vaatii, on aito mielenmuutos, tahto kulkea Hänen teitään, Hänen tahdossaan. Mutta tässä kohden kohtaamme jälleen kerran saman tilanteen kuin aivan alussa. Ihminen kuuntelee väärää lähdettä, väärää taajuutta, joka julistaa Jumalan epäluotettavuutta. Mielettömintä kaikessa on kuitenkin se, ettei ole ketään toista Jumalaa eikä muuta mahdollisuutta, ja siitä huolimatta ihmiselle tarjotaan jotakin sellaista, mikä on täydellisessä ristiriidassa jumalallisen olevaisuuden kanssa. Halutaan korvata jotakin sellaista, mitä ei mikään voima eikä valta tässä maailmassa voi korvata, koska sellaista ei ole olemassa muualla kuin vain ihmisen ajatuksissa, mielikuvituksessa!

Miksi sitten ihminen Jumalan sijasta luottaa kuulemiinsa, miellyttävämpiin vaihtoehtoihin? Hän on selvästi rikkonut Jumalan tahtoa vastaan ja siksi aidot profeetat ovat julistaneet tuomion rikkomusten johdosta, mutta nyt astuu esiin kansan mielen mukainen julistaja, joka vähättelee tapahtunutta ja julistaa kansalle hyvää sanomaa: ”Rauha, rauha, ei hätää mitään! Asioissa on tapahtunut muutos, ja nyt MINÄ julistan teille tämän hetken totuuden!” Kansa kuulee nyt sitä mitä se on aina toivonut ja halunnutkin, ja ihmiselle on helpointa uskoa juuri ne asiat, jotka häntä miellyttävät!

Ajatelkaamme vain profeetta Miikaa ja neljääsataa väärää profeettaa! Nämä profeetat olivat keskenään sopineet mitä tulee julistaa, ja siten syntyi mahtava kartelli, joka jyräsi alleen kaiken muun! Mutta Miikalla oli Herran Sana, jota ei kukaan voinut muuttaa!

”Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa. Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin. Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?' Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin.' Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.’  Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: ’Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?’ Miika vastasi: ’Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi’.” (2.Aikak.18).

Kysymys on siis erilaisista vääristä hengistä, joilla on aivan liian suuri uskottavuus ja valta. Siksi puhutaan voimista, jotka ovat lähellä eksyttää jopa valitutkin! En siten voi lainkaan käsittää uskovaisia, jotka hengellisissä asioissa ovat lähes kaikkiruokaisia! Katsokaa Sidkiaa, itsevaltiasta profeettaa, joka rohkenee yltiöpäisyydessään lyödä aitoa Jumalan profeettaa, sanoen jotakin todella paljastavaa meidänkin aikaamme varten:

”Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?’

Voitaisiinko ajatella jotakin itsetietoisempaa lausumaa hengelliseltä alueelta? Tämä on kuitenkin se henki, joka on vallannut alaa laajemmin kuin ensi näkemältä voisi ajatella. Ei ainoastaan korosteta itseänsä, vaan samalla suorastaan tehdään tyhjäksi toisen asema niin seurakunnassa kuin yleensä tässä elämässä!