Elä ihmisenä!

       Heti herätessäni mielessäni alkoi soida ajatus ihmisenä elämisestä. Me elämme vielä ajassa, eikä ole käynyt ilmi mitä meistä on tuleva, sillä emme nyt vielä voisi sitä käsittääkään. Siitä huolimatta jotkut lähimmäisemme uskovat jo muuttuneensa jonkinlaisiksi jumalaolennoiksi, mikä aiheuttaa melkoisesti ongelmia ja antaa aihetta varottaviin kirjoituksiin ja saarnoihin.

Aadamin ja Eevan elämä oli jossakin mielessä todella yksinkertaista kaiken täydellisyyden ja ylenpalttisuuden keskellä, eivätkä heitä rasittaneet monenlaiset säännöt ja kaavat. Koska kaikki oli täydellistä ja harmoniassa, voitiin kokea vain samaa Jumalan kanssa:

”Ja Jumala näki, että se oli hyvä!”

Kaiken tämän hyvän keskellä tarvittiin vain yksi rakkaudellinen rajoitus ihmisen elämään. Se ei tarvinnut taustakseen laajoja dogmaattisia ja teologisia selvityksiä, sen paremmin rajoituksen, kuin sen tarpeellisuudenkaan puolesta. Nykyihmisen järki kyselee kaikenlaista oman olemuksensa mukaisesti, ja siksi Kaikkivaltias Viisaus on vastannut tähän haasteeseen mitä erilaisimmilla säännöksillä ja käskyillä, joista Itse Herra jossakin vaiheessa toteaa:

”…koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää…” (Hes.20).

Miksi Jumala ei voinut olla sijoittamatta yhtä luomaansa asiaa niin lähelle ihmistä, tai miksi ei Hän voinut ympäröidä sitä sähköistetyllä aidalla tai niin selvillä ja suurikirjaimisilla kieltotauluilla, ettei tuo yksi olento olisi voinut kuiskutella houkutuksiansa Eevan korviin? Niin, silloin ei kai vielä ollut kirjoitettua Sanaa, ja kaikki täydellisyys perustui oikeaan sydämen asenteeseen ja rakkaudelliseen luottamukseen. Täytyi käydä niin kuin kävi, vaikka järkeilymme kovasti selittelee ja puolustelee ihmisen omaa, harkittua, kuolemanhakuisuutta. Tämä yksi huono päätös ratkaisi meidän kaikkien kohtalon, jonka voi muuttaa vain Erään Uhrikuolema, joka jo tuolloin oli päätettynä jumalallisella puolella. Ihminen omalta osaltaan päätti olevansa mieluummin vain kuolevainen ihminen, kuin kuolematon jumalolento! Turha kysyäkin, kuka voisi käsittää tämän! Me käsitämme loppujen lopuksi todella vähän kaikkeen olemassa olevaan nähden, ja siksi kirjoitamme tyytymisestä ihmisenä elämiseen!

Jossakin mielessä nykyinen ”hengellinen paratiisimme” ei suurestikaan poikkea tuonaikaisesta maallisesta paratiisista. Tarvitaan vain hengellinen ja puhdas mieli käsittämään se tarkoitus, joka jo ihmismielelle kätkettynä oli vallitsevana tuon aikaisessa paratiisissa:

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.”

Kaiken tuli jumalallisessa Rakkaudessa palvella ihmistä, ja ihmisen vastavuoroisesti oli tarkoitus toimia elämää tukevalla tavalla, huolehtien kasvun mahdollisuudesta ja kaikkinaisen elämän suojelemisesta!

Mitä on lyhyesti sanottuna kirjoitettuna Sanaan varoitukseksi tämän aikaisen hyvän ja pahan tiedon puun johdosta? Mitkä ovat nuo kaiken sisältävät Herramme sanat, jotka Pyhä Henki on valmis kirjoittamaan jokaisen kuuliaisen jumalanlapsen sydämeen, suodakseen tässäkin ajassa mahdollisuuden kaiken hyvän julkitulemiseen?

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Luuk.10).

Ihmisenä eläminen ei siis ole niin monimutkaista kuin joskus ajattelemme ja tunnemme!

”Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit;

tee se, niin sinä saat elää’.”

Sama asia vahvistetaan hyvin ymmärrettävin sanoin:

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (Room.13).

”Ja Jumala näki, että se oli hyvä!” Jumalamme yhä vielä näkee tämän kaiken hyväksi ja tarjoaa meille päivittäin uutta armoaan. Meille Hän on antanut vain hyviä käskyjä osoittaen siten, ettei Hän kiellä mitään hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.

Koska mekin rakastamme Häntä, noudattakaamme Paavalin kehotusta:

 ”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa,  vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”  (Room.13).