Rakkaudella on kädet ja jalat

 

”…mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala'.’ Kun hän ensin sanoo: Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’.” (Hebr.10).

”Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh.4).

Jonkun mielestä saatan toistaa samoja asioita useampaan kertaan, mutta sisimpäni vakuuttaa, että se on meille kaikille turvaksi, niin kuin veljemme Paavalikin toteaa.

Jossakin dokumentissa todettiin, että ihminen on entistä enemmän alkanut tarkastelemaan itseään vain kehollisena olentona. Se on omalta osaltaan täysin totta, mutta toisaalta olen itse alkanut huolestua uskovaisten ihmisten puolesta sen johdosta, että he hengellistävät aivan liian suuren määrän asioita, joiden tulisi tulla julki aivan konkreettisesti.

”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12):

Mielessäni on eilisestä asti soinut osa lainaamaamme kohtaa:

”…mutta ruumiin sinä minulle valmistit…”

Aitoa kristillistä rakkautta ei oikeastaan ole olemassakaan ilman ruumista, nykykielellä kehoa. Rakkaus ei leijaile ilmassa. Sillä niin on Jumala meitä rakastanut, että Hän antoi ruumiin Herrallemme ja meillekin. Siten rakkaus ei ole vain jotakin, joka kumpuaa ulos suustamme mitä erilaisimmissa äänensävyissä ja ilmaisuissa, vaan se on tarkoitettu olennaiseksi osaksi kehoamme. Koko olemuksemme tulisi olla täynnä sitä, olla sen valtaama!

”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.”

Mistä johtunee, että jumalanpalveluksemme on niin suuressa määrin ilman kaikkea järkeä, toteutuen vain suustamme loputtomasti kumpuavina ilmanvärähtelyinä ja virtauksina? Koko olemuksemme on kehoa myöten tarkoitettu Jumalan käyttöön, ei vain sisin ihmisemme. Meitä ei ole tarkoitettu joiksikin puhekoneiksi, vaan koko elämämme merkitys perustuu nykytermein sanottuna peilinä olemiseen kanssamatkaajillemme. Meistä tulee heijastua Kristuksen koko elämä, joka perustui ruumiiseen tulemiseen ja siten Jumalan tahdon toteuttamiseen. Jumala näki hyväksi että Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, nyt meissä itsessämme. Meissä ei todellisuudessa ole mitään hengellistä koneistoa, jonka käyntiä meidän tulisi valvoa ja ruokkia jonakin erillisenä toimintona, vaan Sanan tulee tulla julki kehomme tekoina. Siksi meille on annettu tämä inhimillinen kuori, jolla kuitenkin on mitä suurin merkitys ikuisuuttakin ajatellen, koska sille on tuonpuoleisessa varattu taivaallinen muoto.

Lue jälleen kerran 1.Kor.13! Mitä se todella tahtoo sanoa meille? Sen mainitsemat asiat eivät sinänsä ole turhia, vaan meille tahdotaan erehtymättömästi kertoa, minkä tulee olla toimeenpanevana voimana koko olemuksessamme! Me emme tee mitään ollaksemme uskovaisia, mutta meissä asuva Rakkaus tekee kaikkensa koska me olemme uskovaisia!