Kauhulennoista

Viime päivinä olemme saaneet kuunnella ja katsella todella järkyttäviä uutisia. Jokin meissä ei ole ollenkaan halukas uskomaan, että joku saattaa tehdä sellaista itselleen ja kanssaihmisilleen. Eilen seurasin satelliittitelevisiosta useankin tiedotustilaisuuden, ja tämä järkytys siirtyi viime yön nukkumiseen, eli ajatukset saivat minut valvomaan pitkiä toveja. Nyt siis väsyttää ja ajattelin jo jättää kirjoittamisen väliin.

Mielessäni alkoi kuitenkin nyt pyöriä tietynlainen ajatuskuvio, joka ei ehkä miellytä joitakin, mutta johon meidän on syytä syventyä juuri tässä ajassa. Kaikki uutisoitu saa minut ajattelemaan aivan käytännön kokemuksia siitä hengellisestä elämästä, johon olen ollut osallinen kymmenien vuosien ajan. Mitä oli saksalaisen perämiehen mielessä, sitä emme toistaiseksi tiedä, emme ehkä koskaan. Hänestä kuitenkin muodostui tragedian merkittävin henkilö. Voidakseen toteuttaa suunnitelmansa, hänen täytyi saada lentokapteeni ohjaamon ulkopuolelle.

Miksi aikanaan joku pani alulle samankaltaisen tapahtumaketjun, ilman että juuri kukaan on pannut merkille sen tuhoisia seuraamuksia? Hengellisen toimintamme perämies (puhumme nyt useammasta yhtenä henkilönä) sai mieleensä jonkinlaisen häiriön ja järjesti tekaistuilla syillä koneen varsinaisen ohjaajan, minut, ohjaamon ulkopuolelle ja salpasi oven niin lukolla kuin suojapuomillakin. Meidän tapauksessamme kone onneksi teki vielä välilaskun, jonka aikana kapteeni heitettiin ulos, vain muutamien kauhistuneiden matkustajien hypätessä kentälle. Kaipa vain yksi lentoemäntä ajautui ulos matkustajien joukossa! Kone lähti uudelleen lentoon ilman kapteenia, emmekä ole oikein selvillä siitä, mitä sille on tapahtunut tai tapahtuu. Kerätäänkö jonakin päivänä kyytiin jääneiden sielujen jäämistöjä joltakin vuorenrinteeltä, johon kone aivan selvästi tahallisesti ohjattiin, osaksi perämiehen heikon koulutuksen ja vähäisen kokemuksen perusteella?

Lentokentälle jääneiden suru on olut suuri, ennen kaikkea pettymyksen ja hylkäämisen johdosta, mutta osaltaan murhetta ovat tuottaneet monet vammat, jotka syntyivät koneesta pudotessa, koska paikalla ei ollut portaita eikä poistumisramppia. Oli vain sisäinen pakko paeta koneesta, joka jäi taitamattomiin käsiin!

Tämän ymmärtävät ehkä vain siihen osalliset, mutta kaikki saa meidät ajattelemaan ehkä suuremmalla murheella ja tyrmistyksellä hengellisten johtajien vastuuta, kuin saksalaisen koneen perämiehen tekoja!

Meitä todella kauhistuttaa niiden hengellisten ”perämiesten” ohjaimiin tarttuminen, jotka selvästi syrjäyttävät Korkeimman Lentovalvonnan hyväksymät lentokapteenit, sulkemalla nämä keinolla millä tahansa ohjaamon ulkopuolelle, voidakseen toteuttaa mieleensä tulleita näkemyksiä, jotka automaattisesti saavat koneen laskuliitoon ja kauhistuttavaan törmäykseen, vieden mukanaan joskus enemmän väkeä kuin mitä Jumbojettiin ja suurimpaan Airbusiin mahtuu! Varoitan siis jälleen kerran tällaisista lennoista! Kannattaa tankkauslaskun aikana hypätä ulos koneesta, vaikka ehkä tulee murtumia ja kehollisia vammoja, mutta henki sentään säästyy!