Ei herroina halliten

 

”Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.” (Fil.2).

Meidän ei tule käsittää edellistä lainausta merkiksi siitä, ettei kukaan todella ole kiinnostunut veljistä ja sisarista. Lukemattomat saarnamiehet ja mitä erilaisimmat opettajat ovat erittäin kiinnostuneita uskovaisista ihmisistä, mutta ei samassa tarkoituksessa Paavalin kanssa. Olemme kirjoittaneet siitä kuinka meitä yritetään eristää ja rajata jollekin tietylle alueelle, jotta hyödyttäisimme jonkun ihmisen asiaa ja näkemyksiä. Meidät niin mielellään laitetaan jonkinlaiseen häkkiin, jotta meitä olisi helppo valvoa ja saada mahdollisimman suuri hyöty, aivan kuten on turkiseläinten kohdalla. Mieleeni tulee kokemus vuosikymmenten takaa, kun asuimme pienessä kylässä turkistarhojen läheisyydessä.

Eräänä päivänä ihmettelimme jonkun matkan päässä lähestyvää oudosti käyttäytyvää eläintä. Se kiersi noin parimetristä kehää koko ajan samaan suuntaan pyörien. Siten se eteni vain muutaman metrin useata kierrosta kohden. Kun se vähitellen tuli lähemmäksi, totesimme sen olevan karkuun päässyt tarhakettu, jolta oli tappeluissa purtu häntä poikki. Se oli todella säälittävä näky, mutta emme uskaltaneet mennä ulos, koska emme tienneet miten suhtautua siihen. Se kiersi vain kehää, päästen lopulta rakennuksen ohitse läheiseen metsikköön.

Tämä tapaus on jäänyt mieleeni loppuelämäkseni, etenkin ajatellen turkistarhausta. Aina on väitetty, ja väitetään edelleenkin, etteivät nuo eläimet kärsi ahtaissa kopeissaan. Tämä eläin karkuun päässeenä on elävä todiste siitä, mitä näiden luontokappaleiden mielessä todella liikkuu. Vapauden koittaessa ei eläinraukka tiedä edes jalkojensa todellista tarkoitusta, saati sitten jotakin enempää elämästä, jossa kaikilla luoduilla tulisi olla omat oikeutensa!

Mutta miten on meidän suhteemme ihmisinä? Emmekö mekin usein ole jossakin ihmistekoisessa häkissä, jossa meitä valvotaan jonkinlaisen edun tuottamiseksi jollekin ihmiselle tai yhteisölle? Emmekö mekin tiettyinä aikoina kierrä kehää tuon ketun tavalla, koska olemme vieläkin sekaisin monien kokemiemme asioiden johdosta? Meitä on kohdeltu vääryydellä ehkä vuosikausien, jollei sitten vuosikymmenien ajan, niin ettemme joissakin asioissa ole juuri sen kummempia kuin tuo kettuparkamme.

Jotkut haluavat kiitää hevosilla vastoin kaikkea jumalanlapsen osaan kuuluvaa, mutta me olemme onnellisia jos osaamme asettaa uskonjalkamme vuoronperään toisen eteen. Me olemme pakostakin joutuneet kiiruhtamaan hitaasti, mikä on pelastanut meidät todella monilta haavereilta ja vastoinkäymisiltä. Saattaa olla kokemus kulkea jokin matka ympäri kiertäen, mutta pidemmän päälle se sekoittaa pään siihen malliin, että tavoite katoaa kokonaan näkyvistä.

Juuri näitä asioita ajatellen on kirjoitettu esim. kirje galatalaisille, joka meidän tulisi lukea pienin väliajoin. Meitä ei ole tarkoitettu kenenkään ihmisen orjuuttamaksi, sitomaksi, häkkiin sulkemaksi. Kunnioitus ja rakkaus jotakin ihmistä kohtaan ei velvoita meitä hyväksymään vääryyttä, tulkoon se sitten kenen kautta tahansa. Kun nykyajan ihminen voi todella huonosti, on ensimmäinen keino karkottaa tätä huonovointisuutta jonkinlaisella hallinnalla, jolla pyritään osoittamaan ympäröivälle maailmalle ja itselleenkin kyky pitää ohjat käsissään. Juuri siitä puhuu saarnaaja jo tuhansia vuosia sitten:

”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.” (Saar.8).

Meitä koskee entistä suuremmalla syyllä juuri tässä hetkessä Herran vakava Sana:

”Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin. Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ’Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija’.” (Mark.9).

Saman ajatuksen Herramme toistaa useaan kertaan, joten meidän tulee ottaa se todella vakavasti. Tämän maailman suuruus ja väärä hengellinen suuruus merkitsevät automaattisesti toisten ihmisten alistamista ja väärin kohtelua. Vallitaan toista ihmistä hänelle vahingollisella tavalla, mitä Paavalikin tarkoittaa:

”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.”

Yhä vielä pätee Rakkaudenkäsky, joka asettaa lähimmäisemme oikeaan asemaan sekä ihmisten että Jumalan edessä!