Mikä on tärkeintä?

”Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?’ Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta. Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. Mutta pitäkää te vaari itsestänne.” (Mark.13).

”Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ’Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?’ Hän sanoi heille: ’Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka’.” (Apt.1).

Uutiset muuttuvat koko ajan entistä vakavammiksi, siltä ainakin tuntuu. Levottomuus kaikin tavoin lisääntyy kaikkialla, monien uskovien sydämissäkin. Mieleeni kaiken keskellä tuli tänä aamuna Lutherin ajatus maailmanlopusta. Hän kaikesta huolimatta istuttaisi omenapuun! Hän oli vajavainen ihminen, eikä uskonpuhdistus ulottunut kaikille hänen mielensä alueille. Siitä huolimatta hän on osa Jumalan pelastushistoriaa ja meidän tulee nähdä hänet ja hänen puheensa oikeassa valossa. Meidän on turha odottaa joltakin ihmiseltä täydellisyyttä, vaan meidän on erotettava aito hengellinen maallisesta.

Kautta maailman ovat etenkin viime vuosien aikana levinneet mitä erilaisimmat profetiat ja näkemykset, lähinnä sekoittaen ja hämäännyttäen ihmisten mieliä. Kukaan eikä mikään ole tuonut odottamaamme selvyyttä viimeisten tapahtumien suhteen, vaan olemme yhä vielä samassa tilassa missä opetuslapset aikanaan olivat. Kaikessa koemme entistä enemmän olevamme Jumalan suuren armon varassa! Tieto ei siis ole ratkaiseva, vaan sydämemme asenne ja tila Herramme edessä!

Me emme voi turvautua kuulemiimme profetioihin ohitse Raamatun ilmoituksen. En milloinkaan unohda sitä, kuinka noin vuonna 1970 palavasilmäinen nuori mies pysäyttää minut Riihimäen rautatieasemalla ja kovalla äänellä kuuluttaa: ”Älä petä varusmiestovereitasi, vaan kerro heille, että venäläiset valloittavat Suomen minä hetkenä tahansa!” Vastaavaa olen kuullut kyllästymiseen asti. Joidenkin mielestä Herran tulemus oli tapahtuva 1977, ja kun se ei tapahtunutkaan, selitettiin sekaannus jollakin tavalla, jota en enää tarkoin muista. Jotakin muuta tapahtui ilmoitetun sijasta!

Miksi niin vähän hätkähdämme kaiken tällaisen keskellä, oikealla tavalla? Miksi asetumme näiden ilmiöiden alaisuuteen niin herkästi, vaikka vaistoammekin väärän hengen? Ehkä suurin syy on se, ettemme lue Jumalan Sanaa kylliksi!

Minä uskon Herramme aivan tarkoituksellisesti jättäneen meidät aika merkittävään epätietoisuuteen monien asioiden suhteen, jotta meidän on suorastaan pakko valvoa ja keskittyä siihen, mikä on oleellisinta ja tärkeintä, jotta olisimme valmiit kun Hän tulee, tai säädetyt päivät täyttyvät yksilön kohdalla. Meidän uskomme ja hengellisyytemme eivät todellakaan perustu ajankohtaisuuteen tai joihinkin erikoisiin korostuksiin, vaan ikivanhaan tiehen Herran yhteydessä. Kaikesta huolestamme huolimatta meille kaikuvat yhä uudelleen Herramme Sanat:

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut!”

Mitä muuttaisi se seikka, jos tietäisimme edes jotkin ajat tai hetket! Eikö mieleemme tulekin tietynlainen petoksen henki, joka sovittelisi elämäämme ja ratkaisujamme kunkin hetken mukaan, eikä Jumalan tahdon ja odotusten mukaan? Me ikään kuin neuvottelisimme ja kävisimme kauppaa Herramme kanssa, näkemättä ajatustemme petollisuutta ja vilpillisyyttä. ”Jos kerran vielä on aikaa, ja kaikki on sopivan kaukana, ei tarvitse ottaa kaikkea niin vakavasti!” Oletko kanssani samaa mieltä? Veljeni, sisareni, meillä ei totisesti ole varaa tällaiseen asenteeseen, sen on Herramme selvästi tuonut julki, vaikka suurin osa kohtaamiamme ihmisiä näin toimii! Tästä meidän tulee varottaa lähimmäisiämme, ei jostakin ihmismielen luomasta tapahtumasta, joka ei tulekaan!

Lainaamissamme sanankohdissa ei siis ole tärkeintä tieto ihmisen halusta tietää enemmän, edes hyvässä tarkoituksessa. Tietynlainen neuvottomuus ja tietämättömyys siis pitävät meitä valveilla aivan Herramme tarkoituksen mukaisesti. Mitä siis korostaisimme lainauksistamme, ettei kukaan meitä eksyttäisi?

”Mutta pitäkää te vaari itsestänne!”

”…kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani…”

Ei ole meidän asiamme tietää aikoja eikä hetkiä, vaan pitää huoli siitä, että olemme oikeanlaisessa ja vakaassa suhteessa Herraamme, voidaksemme olla Hänen todistajiaan loppuun asti! Tämä maallinen kehomme voi kokea kaikenlaista, mutta se on vain astia, johon Herramme on sijoittanut jotakin todella tärkeätä.

Ole siis rohkeasti oma itsesi kaiken kohtaamasi keskellä, sillä Hän, joka on sinussa, on suurempi kuin se, joka on maailmassa!