Tahto ratkaisee

 

”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” (Room.7).

”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ’Abba! Isä!’ Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” (Room.8).

Mitä kirjoitin edellisessä tekstissäni?

”Uusi luomuksemme, uusi ihmisemme, tarvitsee ravintoa, joka tulee ainoastaan Sanasta. Sana on se, josta meissä asuva Henki rakentaa kaiken tarvittavan! Sanasta rakentuu koko hengellinen varustuksemme alusta loppuun. Sitä varten Se on lähetetty!”

Olisiko tässä vastaus myös ajatukseen: ”…mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Psalmi 119 puhuu siitä asenteesta, joka meillä tulee olla Jumalan Sanaan. Siksi se kai on pisin psalmi Pyhässä Kirjassa. Kunpa me todella käsittäisimme aivan uudella jumalallisella viisaudella, kuinka tärkeä Sana on koko hengelliselle elämällemme, olemuksellemme! Herramme ei sano turhanpäiten, että ne sanat, jotka Hän on puhunut meille, ovat Henki ja Elämä. Meidän rakkautemme Häntä kohtaan tulee ensisijaisesti esiin pitäytymisessä Hänen Sanaansa kokosydämisesti.

”Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää’.” (Luuk.10).

Miten tämä on meille edes jollakin tavoin mahdollista? Rakkaus niin Isää kuin Poikaakin kohtaan on Herran tahdon noudattaminen, tekeminen. Miten voimme tietää kaikissa tilanteissa Herran tahdon? Ilmoittaako Henki meille yksityiskohtaisesti mitä ja miten tulee tehdä? Mikä on mittapuu, missä on esikuva? Kaikesta sydämestä me olemme aina puhuneet, koska se on meille eräänlainen aika määrittelemätön käsite ja siten helppo luvata. Mutta mitä tarkoittaa kaikesta voimasta ja kaikesta mielestä? Psalmi 119 paljastaa todella paljon, etenkin kun se puhuu Sanan tutkimisesta päivin ja öin! Se puhuu valosta meidän jaloillemme, jotta emme lankeaisi. Voitaisiinko meiltä todella odottaa jotakin tällaista niin kiireisenä aikana, kun tuskin jaksaa avata Raamattua edes joka päivä?

Jos kerran meidän oikea sisäinen asenteemme ja suhteemme Herraan on esitetyssä määrin riippuvainen Hänen tahtonsa, eli Sanansa tuntemisesta, ei meille jääne muuta mahdollisuutta kuin suorittaa mitä tärkein uudelleen arviointi koko elämämme suhteen. Itse kyllästyin rehellisesti sanoen vuosia kestäneeseen ranskankielisen Raamattuni kuuntelemiseen siinä määrin, etten pitkään aikaan lukenut tai kuunnellut ollenkaan. Tämän sain aivan kirjaimellisesti kokea päivittäisenä heikkoutena ja voimattomuutena. Kaikki eivät ole kieli-ihmisiä, joten samaa ei voida vaatia kaikilta, mutta nyt olen pienen ajan sisään kuunnellut noin puolet ruotsinkielisestä Raamatustani. Sanassa on Voima riippumatta kielestä tai kuuntelun määrästä. Siksi tulee Sanan Voiman ja meidän voimamme yhtyä, niin että mielemme enemmän joutuu askaroimaan kuulemamme tai lukemamme Sanan kanssa.

Me käytämmekin liian paljon aikaa mitä erilaisimpiin pohdintoihin suomatta aikaa Jumalallemme. Sanan kautta me suomme tilaa Hänen seurassaan viipymiselle. Siten Sana varastoituu meihin Pyhän Hengen käytettäväksi.