Tahtoni ratkaisee!

 

Tänä aamuna heräsin jälleen kerran ihmettelemään alitajuntaani, joka ei aina oikein tunnu omaltani. Mutta kai se omani on, koska mitä käsittämättömimpien asioiden joukossa on niin tuttuja seikkoja. Olemme kuitenkin jossakin määrin riidoissa keskenämme, koska en yhtään pidä monista unistani, vaikka ne olisivatkin mitä miellyttävimpiä ja todellisen tuntuisia. Jälleen kerran sain kokea mitä ihaninta läheisyyttä suloisen naisen kanssa, ja kosketus oli mitä todellisimman tuntuinen, vaikka herätessä suutani vasten oli vain tyynyliina huulien sijasta! Todettakoon, etten ollenkaan näe varsinaisia seksiunia! Mitä tulee muihin uniin, ei voi paeta ajatusta, että jos kovin suuresti alkaa miettiä niitä, joutuu toteamaan olevansa melko tavalla mielenhäiriöinen!

Me emme todellisuudessa ymmärrä uniamme kovinkaan pitkälle, ja liian moni uskovainen rakentaa aivan liian paljon päivänsä edellisen yön unien perustalle. Uskon yhä vielä, että meidän tulee unohtaa kaikki sellaiset unet, joille ei ole selvää merkitystä ja selitystä. Unet helposti herättävät väärin tulkittuina odotuksia, joiden toteutumattomuus aiheuttaa suuria pettymyksiä.

Olen itse nähnyt elämäni aikana selvästi hengellismerkityksellisiä unia, mutta en suuresti rakenna niiden varaan. Ne vain todistavat näkymättömän olemassaolon ja vahvistavat uskoamme. Unet tulevat ja menevät, ja siksi meidän on kiinnitettävä huomiomme pysyviin asioihin.

Oikeastaan ensimmäinen ajatukseni herättyäni koski mitä merkittävintä turvallisuutta niin minun kuin sinunkin elämässä. Joka yö ja aamu saamme olla varmoja siitä, että Herra ei muutu miksikään nukkumisemme aikana, vaan on täsmälleen sama aamulla herätessämme! Me emme käsitä alitajuntaamme, vaikka jotkut korkeasti oppineet ovat ehkä eri mieltä. Alitajuntamme on aina omamme eikä se sekaannu jonkun toisen kanssa, vaikka välillä tuntuisi siltä. Sen herättelemät unikuvat ovat unikuvia, joilla on oma merkityksensä, mutta tärkein on meidän oma tietoisuutemme, josta olemme vastuussa niin Luojamme kuin ihmistenkin edessä. Tämä on se, minkä kanssa meidän tulee askarrella mielekkäällä tavalla, nähden se oikeassa asemassa koko olemukseemme. Sisäinen olemuksemme tahtoo elää sopusoinnussa uskovaisuutemme kanssa, ja jossakin mielessä nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka emme sitä ole ehkä tulleet ajatelleeksi. Onko alitajuntani uskovainen vai onko se jotakin vierasta aluetta? Koskeeko uudestisyntyminen sitä?

Tätä pohdiskelua emme halua viedä liian pitkälle, mutta se omalla tavallaan herättää meidät huomioimaan mitä tärkeimpiä asioita elämässämme. Jossakin määrin me voimme hallita sisäistä ihmistämme, jossakin määrin emme. Aito ja todellinen usko merkitsevät koko olemuksemme uudistumista ja muuttumista, uudestisyntymistä. Mutta koska niin vähän olemme päässeet sitä todistamaan lähimmäisissämme etenkin tässä ajassa, ei meillä oikein ole todellista kuvaa siitä.

Me olemme melkein koko elämämme joutuneet katsomaan vääristyneisiin kuviin kohtaamissamme peileissä, kanssaihmisissämme. Kysyn yhä vieläkin mielessäni, missä voin kohdata todella aidon, uudestisyntyneen veljen ja sisaren? Kuinka monta tällaista olen kohdannut?

Selvittääkseni nyt edellisiä ajatuksiani, puhun varmuuden vuoksi itsestäni. Uskon olevani uskovainen, Herran armosta aito sellainen. Olen vaeltanut Hänen kanssaan syyskuusta 1964. Teimme aikanaan sopimuksen, etten uskonelämässäni pyydä mitään erikoisasioita uskoni vahvistukseksi, vaan haluan olla Hänen omansa, joka uskoo vaikka ei näekään. Ainoa asia mitä selvästi toivon, on se, että tulee minuun sitten mitä tahansa, se on lähtöisin Herrasta!

Vaikka olen ollut uskossa näinkin kauan, on minun joka päivä tehtävä valintani, otettava ristini tai valittava jokin toinen tie. Yöt siis jakavat koko elämäni päivän pituisiin vastuualueisiin. Uudestisyntymiseni ei siis ole jokin salaperäinen tekijä, joka tekisi ratkaisut puolestani, vaan minun on kaikin mahdollisin tavoin tuettava yhteistyötä minuun tulleen Uuden Elämän kanssa. Jokin osa uniamme tekee meille selväksi, millaista elämämme ilman jumalayhteyttä olisi, eli tässä suhteessa unilla on mitä suurin opettava vaikutus.

Suuri osa ihmisistä alkaa pitää uskovaisuuttaan olemuksena, joka tekee kaiken heidän puolestaan, heidän huomaamattaankin. Siksi he ovat heittäytyneet valvomattomiksi, ahkeroimattomiksi, ja tämä on se mitä tarkoitan sisäisellä olemuksellamme, jonka tehtävä on joka hetki toimia meissä asuvan uskon kanssa. Uskovaisuutemme ja uusi elämämme ei voi kehittyä vain olemisella, vaan meidät on kutsuttu hengelliseen taisteluun erilaisia henkimaailmoja vastaan. Miten olemmekaan voineet sellaisella tavalla laiminlyödä ja vähätellä hengellistä varustustamme, johon meidän on tarkoitettu puettavaksi?

”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.” (Ef,6).

Sana on paljastettu vain niille, jotka todella uskovat. Siksi Se ei selvemmin sano, että kaikki edellä kuvattu on kiinni siitä, kuinka paljon luemme Jumalan Sanaa, eli haluamme päästä selville Hänen tahdostaan.

Jokin aikaa sitten päiväni tuntuivat melko murheellisilta. Mutta heti kun aloin antaa aikaa ruotsinkielisen Raamattuni kuuntelemiselle, koin selvän muutoksen elämässäni. Uusi luomuksemme, uusi ihmisemme, tarvitsee ravintoa, joka tulee ainoastaan Sanasta. Sana on se, josta meissä asuva Henki rakentaa kaiken tarvittavan! Sanasta rakentuu koko hengellinen varustuksemme alusta loppuun. Sitä varten Se on lähetetty!