”Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk.12).
Olemmeko palomiehiä vaiko tulen levittäjiä? Mikä on
Herramme tahto itse kunkin kohdalla? Tiedänkö minä, tiedätkö sinä, mitä meiltä
odotetaan tässä ajassa, jossa selvästikin kaikenlaista tulta vältellään ja
pelätään? Tämän sanankohdan valossa en yhtään ihmettele veljemme Paavalin
asennetta ja sanoja:
”Ihmistenkö
suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos
minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi
ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä
ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.”
(Gal.1).
Evankeliumi on Ilosanoma, Hyvät Uutiset tälle maailmalle,
mutta onko maailma sen käsittänyt sellaisella tavalla, miksi se on tarkoitettu?
On olemassa niin monenlaista tulta Jumalasta lähtöisin olevan Tulen lisäksi.
”Ja Aaronin pojat
Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja
panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen,
vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät,
niin että he kuolivat Herran edessä. Niin Mooses sanoi Aaronille: ’Tämä
tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan
pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni.’ - Mutta Aaron oli ääneti.” (3.Moos.10).
Millaiseen aihekenttään ajauduimmekaan itseni sitä
huomaamatta! Kylmät väreet käyvät selkäpiitäni pitkin ajatusteni mennessä
alueelle, joka tuntuu aivan liian vaikealta! Herramme esittää toivomuksen tulen
syttymisestä; samaa toivoo lukematon määrä kristillisiä ihmisiä, mutta mistä ja
millaisesta tulesta puhumme?
”Ja Aaronin pojat
Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja
panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin
hänen käskyänsä.”
Kuinka kaksijakoisen asian kanssa olemmekaan tekemisissä!
Aaronin pojat olivat papillisessa virassa, mutta se ei oikeuttanut kaikkea
heidän tekemäänsä! He toimivat vastoin Herran käskyä, ja papin virka ei tehnyt
heidän tuomastansa tulesta oikeata, vaan heidän väärä asennoitumisensa leimasi
heidän tuomansa tulen vääräksi!
Me laulamme jossakin hengellisessä laulussa ”Tulta, tulta,
tulta!” Mutta miten on sen suhteen, kun aito Hengen Tuli lähestyy meitä?
Millaisia tuntemuksia se saa aikaan meissä? Käsitämmekö me tulen todellisen
olemuksen? Tietyllä etäisyydellä tulesta tunnemme olomme hyväksi, mutta entä
kun se tulee niin lähelle, että meissä olevat tulenarat alueet alkavat kuumeta
mielestämme liiaksi?
En voi mitään sille, että silmieni edessä näen suuren,
pitkän rivistön palomiespukuisia ja kypäräpäisiä miehiä ja naisia vesiletkut
käsissään! Nämä ovat valmiina sammuttaman kaiken liian lähelle tulevan Tulen
ihmisyyden nimissä! Heidän mukaansa Tuli ei saa tulla liian lähelle, mikä saa
meidät palaamaan aivan aikamme alkuhetkiin. Nyt vasta jälkeenpäin käsitämme
kokonaisuudessaan millaisen Tulen kanssa ensimmäiset ihmiset olivat
tekemisissä, tajuamatta tekojensa ja ratkaisujensa merkitystä! Heidän teoillaan
oli seuraukset, Tuli, joka siitä lähtien on palanut ihmismielissä, on jotakin
sellaista, mistä ihminen vihoittelee Luojaansa kohtaan syyttäen kaikesta
käärmettä, jonka selvä viesti osoitti Luojan olevan väärämielinen ihmistä
kohtaan, salatessaan tältä aivan ratkaisevassa asemassa olevaa tietoa. Siitä lähtien
ihminen on kauhistellut Jumalasta lähtöisin olevaa Tulta, uskoen väärän hengen
kuiskailuja Aaronin poikien tavoin. Itsekorostuksen
tuli on palanut kautta ihmiskunnan historian! Väärä tuli on väärää tulta vielä
tänäänkin, riippumatta hengellisestä asemastamme!
Jatkamme tästä, jos Herra suo ja elämme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti