Kaikkiruokaisuudesta

Kuinka tarkka omalla, usein naurettavallakin tavalla, onkaan tämä maailma ja sen järjestys kaikenlaisen epäterveellisen suhteen! Maahamme on juuri tulossa ehkä kaikkein vaarallisin ja vahingollisin huumausaine kautta aikojen. Meitä ja meidän tekemisiämme, syömisiämme, valvotaan mitä tarkimmin, mutta osittain kaikessa ei ole järjen hiventäkään. Mitä vaarallisuuden yläpäästä pyritään torjumaan, sitä enemmän ”alapäästä” saa omalaatuista hyväksyntää, jopa siinä määrin, että melkoinen osa kansaa sallisi mietojen huumeiden käytön.

Kaikki nauttimamme lääkeaineet ovat mitä tarkimman kontrollin alaisia, niin että niitä tutkitaan vuosikausia, ensin eläinkokeissa, sitten valitun koehenkilöstön avulla. Sama koskee tietyllä tavalla kaikkea ruokana myytävää, joskin viranomaisten ja asiantuntijoiden mielipiteet tuntuvat muuttuvan sesonkiluonteisesti. Mikä ennen oli epäterveellistä, onkin nyt terveellistä, ja päinvastoin!

On eräässä mielessä samantekevää mitä syömme, kehomme soluihin on ohjelmoitu ajallisuus siinä määrin, että jonakin päivänä olemassaolomme tässä muodossa lakkaa. Luojamme ja Jumalamme hyvä tahto ja tarkoitus kuitenkin asettavat meille aivan selviä vaatimuksia itsehoitomme suhteen. Me emme ole itsemme omia, kuten olemme jo selvästi lukeneet Sanasta, Herramme ensimmäisestä ja viimeisestä tahdosta kohdallamme.

”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?  Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).

Me olemme kalliisti ostetut ja lunastetut ollaksemme Hänen omaisuuttaan, jolla on vain hyvät tarkoitukset meitä ajatellen. Ei ole ollenkaan samantekevää miten kohtelemme ja käsittelemme kehoamme, joka ei ole vain oman olemuksemme asunto, vaan jotakin suunnattomasti enemmän: Pyhän Hengen temppeli!

Ihminen on aina tiennyt ja osannut arvostaa ja kunnioittaa kaikenlaisia temppeleitä ja jumalanpalveluspaikkoja. Mikä niistä todellisuudessa tekee ”pyhiä”? Ei toki itse rakennelma, vaan tarkoitus, niissä kokoontuva ”Pyhän Hengen temppelien” joukko! Missään rakennelmassa ei siis ole itse asiassa mitään pyhää ja palvottavaa, sijaitkoon se sitten missä tahansa erikoisia tapahtumia todistaneessa paikassa!

Olemme siis tekemisissä mitä vakavimman ja merkittävimmän asian kanssa!

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?  Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”

Kun kerran emme ole itsemme omat, olemme velvolliset pitämään parasta mahdollista huolta hallintaamme uskotusta rakenteesta, olemuksemme ja jumalallisen asuinpaikasta! Miten se tapahtuu Ohjekirjan mukaisesti?

”Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Apt.17).

Kuinka paljon tarvitsemmekaan moninkertaisesti todistettua ja tarkastettua tietoa kaiken nauttimamme ja vastaanottamamme suhteen! Ei ole samantekevää mitä hengellisesti syömme ja tarjoamme ravinnoksi kehollemme ja samalla koko olemuksellemme!

On suorastaan naurettavaa ja järjetöntä välinpitämättömyytemme näissä asioissa! Me siivilöimme ”hengellisiä hyttysiä” mutta nielemme suuren lauman ”myrkyllisiä kameleita”! Kirjoitan ehkä asioista, joista en vielä koskaan ole kuullut kenenkään puhuvan, mutta onko meillä varaa olla välinpitämättömiä ja kaikkiruokaisia asioissa, joista riippuu hengellinen terveytemme ja tuleva elämämme? Nämä asiat vaikuttavat, käsitämme sitä tai emme, koko vaellukseemme ja mikä merkittävintä:

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?  Sillä te olette kalliisti ostetut.

Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”