Lammasturkeista ja hedelmistä

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?” (Matt.7).

Tehokas toiminta ei ole ensimmäinen asia, mitä me tarvitsemme. Herramme näki jo maanpäällisen elämänsä aikana ihmisten sidonnaisuuden uskonnolliseen elämään ja Itse Totuutena tiesi ainoan todellisen vapautumisen mahdollisuuden:

”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh.8).

Me olemme Herramme esittämän esikuvan mukaisesti Hänen laitumensa lampaita, joita Hän paimentaa ja varjelee Hyvänä Paimenena. Niin kauan kuin pysymme Hänen lähellään voimme kuulla Hänen turvallisen äänensä! Me emme milloinkaan saa unohtaa, että Hänen tapoihinsa ja olemukseensa ei kuulu huutaminen, joten turvalliselta laitumelta poistuessamme joudumme pois Hänen äänensä kuuluvuusalueelta. Siirtyessämme laitumen laitamilla oleviin pensaikkoihin ja metsiköihin, erottaudumme lauman turvasta ja altistumme kaikenlaisten susien hyökkäyksille.

Hengellisellä alueella pätevät samanlaiset periaatteet, vaikka emme ole kovin halukkaita niitä näkemään, koska silmämme niin herkästi seuraavat sisimpämme sopimattomia kaipauksia etsiessään jotakin kaunista ja herkullista! On aivan uskomatonta ja käsittämätöntä millainen mieltymys ”hengellisellä” kansalla on upeisiin lammasturkkeihin, jotka jokaisen järkevän uskovaisen mielestä ovat aivan liian suuria ja valkoisia ollakseen lampaan peitteitä, todellisia! Jos ne olisivat todellisia, niin miksi ne eivät sitten esiinny aivan laitumen keskialueilla, siellä missä Hyvä Paimenkin seisoo sauva kädessään!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miksi nämä tosin lampaan näköiset, mutta erikoisen hajuiset olennot hiipivät salaperäisesti juuri laitumen laitamilla, pensaissa ja puiden varjoissa? Armollisen Auringon valossa tarkemmin katsoessa paljastuisi aivan liian monia yksityiskohtia, jotka saisivat epäilemään näiden hahmojen lammasmaisuutta. Jo pelkkä ilme paljastaa kiristävän nahan takaa aivan liian petomaisen hammasrivistön ja vatsan alta pursuavat mustat karvapehkot!

”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?”

Milloin oikein opimme käsittämään mitä Herramme tarkoittaa? Me olemme oppineet pitämään hedelminä aivan vääriä asioita ja piirteitä! Väärät profeetat, laitumen sudet, eivät ole ollenkaan niin näkyvästi vääriä ja vaarallisia, kuin helposti luulemme niitä tarkkaillessamme! Vain Totuus tekee ihmisen vapaaksi kaikesta eksyttävästä esityksestä! Mihin perustuu eksytys ja kaikki vääryys? Lammasturkkien taakse ja kaikkeen muuhun vääristelyyn, jonka alku oli jo Eedenin puutarhassa. Käärme ei tuohon aikaan pukeutunut lammasten asuun, vaan aivan omana itsenään esiintyi aitoakin aidompana vääränä profeettana, ihmisen ymmärryksen avaajana ja valistajana ja siten kuoleman tuojana!

Millaisissa lammasturkeissa lähestyivätkään meitä jo aikanaan mitä erilaisimmat ”valaisut ja ymmärrykset” niin lipevin ja liitumaisin äänin, että hämmästykseltämme emme havainneet verisiä suden suupieliä ja likaisia sudenturkkeja! Olimme aivan ainutlaatuisessa teatterissa, jossa tarkoitus pyhitti keinot ja suuri osa joukkoa, ”lammaslaumaa”(?) piti totena kaikkea kuulemaansa orjantappuroista ja ohdakkeista huolimatta! Miksi ei Herra aikaisemmin antanut meidän käsittää mitä hedelmä todella tarkoittaa? Sitä olemme kyselleet kautta vuosien ja kysymme yhä edelleen!

Hedelmä ei perustu lammasturkkeihin eikä lipeviin puheisiin ja saarnoihin, ei edes suuriin ihmeisiin, vaan siihen jälkeen, jonka elämämme jättää lähimmäisiimme!