Hän pitää meidät elossa!

”Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle minut asetatte, kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte, että olisimme toistemme vertaiset?” (Jes.46)

Minkä kaiken lävitse olenkaan kulkenut jo nyt pitkän elämäni aikana! Tämä päivä saa aikaan melko ristiriitaisiakin ajatuksia mielessäni. Toisaalta olen hyvin kiitollinen, toisaalta melko murheellinen, tai jotakin sinne päin. Miksi ihminen vasta tässä iässä oikealla tavalla käsittää, että mikään elämässä ei ole sattumaa uskovaisen ihmisen kohdalla?

Aikanaan luovutin kaikki elämääni liittyvät valtuudet Herralleni, mutta ajan kuluessa tein itse omavaltaisia ratkaisuja, jotka ainakin inhimillisen ajattelun pohjalta eivät ollenkaan olleet hyviä pitkää ikää ajatellen! Takanani on siis valtava määrä oppivuosia, joita kaikkia ei voi ollenkaan muistella kunniakkaina ja ilahduttavina.

Jos elämäni olisi jäänyt vain omien ratkaisujeni ja valintojeni varaan, täyttäisin tuskin nyt pyöreitä vuosia, jotka ainakin itselleni merkitsevät selvää vanhuutta! Toisaalta sisäisen ihmiseni puolesta ”ihmettelen” miten niin selvät vanhuuden oireet voivat kohdata ”näin nuorta ihmistä”!

Iloitsen tänään siitä, että poikani muisti juhlapäiväni ja että ikä ei muuta mitään jumalasuhteessamme! Ikä tuo kokemusta ja jonkin verran viisauttakin, mikä ei todellakaan ole lähtöisin omasta itsestä!

En voi nyt olla ajattelematta sitä profetiaa, jonka sain omalle kohdalleni kuulla joskus seitsemänkymmenluvulla. Siinä tuotiin esiin asioita, jotka eivät lihallista olemustani miellyttäneet, mutta jotka ovat sataprosenttisesti pitäneet paikkansa: minulla on oleva melko yksinäinen tie, jonka Herra on parhaakseni nähnyt, ja tuohon Hänen antamaansa tehtävään kuuluu Hänen antamansa viisaus, joten oma viisaus saa jäädä omaan arvoonsa. Siksi Hän, ja vain Hän Itse, on pitänyt minut hengissä kahden eri syövän osoittaessa haurauteni.

”Ja Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja peljätä Herraa, meidän Jumalaamme, että me aina menestyisimme ja hän pitäisi meitä elossa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.” (5.Moos.6).

Tänä päivänä olen siis elossa vastoin omaa ansiotani ja vääriä ratkaisujani. Toivon kohdalleni Herrani läsnäoloa edelleenkin!

”Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.” (Ps.92)

.