Sydämestänne palvelijoina tehden!

”Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo…” (Ef.6).

Me olemme jokainen jollakin tavoin palvelijan asemassa aivan Herramme antaman esikuvan mukaisesti.

”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt.20).

Kuinka merkittävät sanat kuulemmekaan Herramme omasta suusta, sanat joilla on aivan erikoinen merkitys meidänkin ajassamme: ”Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan…” Olemme jo kyllästymiseen asti toistaneet lainauksia, jotka asettavat meidät ainoaan oikeaan asemaamme sekä keskenämme, että maailmaan nähden! Meillä ei selvästikään odoteta olevan herran ja hallitsijan asennetta toinen toistamme kohtaan. Mitä ajattelivat israelilaiset Samuelin aikana ilmoittaessaan tahtonsa? Kiehtoiko heitä ajatus oman aseman korottamisesta?:

”Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: ’Ei, kuningas meillä pitää olla. Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme.” (1.Sam.8).

Joka haluaa jotakin ohitse jumalallisen, parhaan tahdon, ajautuu automaattisesti mitä erilaisimpien hallintojen ja hallitusten viidakkoon! Herramme halusi tehdä tämän asian selväksi tulemalla lihaksi, meidän kaltaiseksemme, Kuninkaaksi vastoin kaikkea inhimillistä ajattelua, mutta olemmeko siitä huolimatta käsittäneet Jumalan kansana oman asemamme ja merkityksemme?

Katselemalla ympärillemme ja ottamalla mallia näkemästämme ja kokemastamme, emme varmastikaan löydä takaisin niille muinaisille teille, joista Sana puhuu:

”Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.’ Mutta he vastasivat: ’Emme vaella.’ Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä.’ Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele.’” (Jer.6).

Yksi asia tässä ajassa on täysin selvä! Me emme voi vedota tietämättömyyteen, sillä Herran varoittava ja kutsuva ääni on kaikunut keskuudessamme todella kauan aikaa! Pasuunoiden äänet ovat kaikuneet aivan jumalallisen suunnitelman mukaisesti vartijoiden kuuluttaessa varoituksiansa, mutta heidät on kaikin tavoin pyritty vaientamaan joko nyrkkiä puiden tai jopa kivittämällä. Heidän julkituomansa varoitukset eivät ole sopineet kansan omiin ajatuksiin ja hallintanäkemyksiin! Niinpä olemme todistajina aivan ennennäkemättömällä tavalla sille, kuinka vihamieliset voimat hallitsevat hengellisen elämän alueella!

Siksi on mitä ajankohtaisinta puhetta juuri meille tässä hetkessä:

”Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo…”