Juopumus ja elatuksen murheet?

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21).

Tässä tuskin puhutaan ensisijaisesti alkoholin väärinkäytöstä, vaan asioista ja tilanteista, joissa joudumme tekemään erilaisia ratkaisuja! Ihminen voi juopua niin monesta eri tekijästä hengellisellä alueella, etenkin korostamalla ja painottamalla tiettyjä, rajallisia asioita ikään kuin ne olisivat aivan eri tavalla määrääviä ja hallitsevia kuin mitä alkuperäinen tarkoitus on. Lisäselvyyttä antanee sanankohta:

”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille.” (Matt.24).

”Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.” (Ilm.17).

Tässä ajassa meidän ei tarvitse ihmetellä! Me voimme siis selvästi olla juopuneita uskonnollisista asenteista ja näkemyksistä, jotka eivät suinkaan ole vaarattomia ja niin viattomia, kuin usein luullaan! Kahdella viimeisellä lainauksellamme on selvä yhteys keskenään. Väärä uskonnollisuus ja kirkollisuus pitää käsittämättömällä lujuudella ja voimalla kiinni omista oppinäkemyksistään, ja kirkkohistoria on täynnä todisteita uskonnollisesta kiihkosta, joka on käsittämättömällä tavalla kieltänyt veljeyden ja jumalanlapseuden miljoonilta toisin ajattelevilta! Tämä ei ole vain menneisyyden ongelma, vaan on täyttä totta nimenomaan juuri tässä ajassa, jossa sisimmän valtaa juovuttavalla voimalla:

”Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa…”

Viipyisikö Herramme todella sellaisella tavalla, kuin mitä ihminen omassa kärsimättömyydessään helposti alkaa ajatella? Miksi ihminen sellaisella tavalla on valmis tuomitsemaan kanssamatkaajansa lyödäkseen häntä jumalattomalla nyrkillä? On asioita, joita ihminen ei ole halukas kuulemaan.

”Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’ Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa.” (Apt.24).

Todella moni ei halua kuulla vaikeuksista, vanhenemisesta, sairaudesta ja kuolemasta. Ja niin uskomatonta kuin se onkin, on kaiken takana elatuksen murheet, raha!

”Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa…”

Mitä kaikkea avautuukaan silmiemme eteen näiden lainausten johdosta, mieti sitä! Me voimme itse sitä käsittämättä heilua hengellisessä humalassa lyöden veljiämme ja sisariamme!