”Sinä piskuinen lauma!”

”Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.” (1.Kor.12).

Käsitämmekö todella mitä merkitsee uskovaisena oleminen? Kykenemmekö erottamaan toisistaan sen, mitä ihminen yhdistää ja organisoi, ja sen, mitä Jumala omassa viisaudessaan ja tiedossaan on yhdistänyt! Inhimillisiä suunnitelmia ja sopimuksia rikotaan jatkuvasti siinä määrin, että oikeuslaitos on ylityöllistetty, mutta miten on jumalallisten säädösten rikkomisen suhteen? Ovatko ne vapaan mielivallan alaisia, koska hengellisistä rikkomuksista ei heti seuraa rangaistusta? Vai erehdymmekö sittenkin uskomustemme suhteen? Inhimillinen rikkomus aikaansaa joko taloudellisia seuraamuksia tai jopa vapauden menettämistä. Jääkö meiltä hengellisellä alueella huomaamatta jotakin niin merkittävää, että se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme? Olemmeko sittenkin jo nyt jonkinlaisten seuraamusten alaisia?

Elämme todella vaikeassa ja oikeastaan entiseen nähden aivan käsittämättömässä ajassa, jossa mielemme hallitseminen tuottaa suuria vaikeuksia, etenkin lukiessamme tämänpäiväisen kaltaisia lainauksia Jumalamme ajatuksista. Hiljattaisessa yhdessäolossamme meidät saavutti todella vakava viesti yhden merkittävimmistä veljistämme jouduttua sairaalahoitoon. Päällispuolisesti ajatellen vain harva reagoi edes jotenkin uutiseen. Mikä merkitys ja vaikutus on omilla ongelmillamme ja vaikeuksillamme Jumalan tarkoittamaan yhteiselämään ns. Seurakunnan keskuudessa? Kuluvatko kaikki voimavaramme itseämme kohdanneiden vastoinkäymisten käsittelyyn siinä määrin, ettemme oikein edes jaksa kuulla muita kohdanneista onnettomuuksista tai ikävistä asioista?

Onko kaikki kokemamme johtanut meidät siihen, että hyväksymme ajatuksiimme vain sellaiset lähimmäisemme, joiden olemus ja kokemukset saavat ajatuksemme pois ikävistä asioista? Juuri tämäkö on syy siihen, miksi sellaisella tavalla nostamme entistä suuremmille korokkeille johtavassa asemassa olevia persoonia, jotka todellisuudessa eivät ole sen paremmin onnistuneita kuin mekään, mutta joiden ongelmat ja vajavaisuudet on piilotettu kaikenlaisten keinotekoisten lavasteiden taakse? Iloitsemmeko aivan väärien tahojen ja persoonien kanssa, aiheuttaen mielipahaa ja entistä suurempaa yksinäisyyden tunnetta niiden keskuudessa, jotka odottavat meiltä ymmärrystä ja sääliäkin?

Mikä on suurin vaikuttaja kaiken ongelmallisuutemme takana? Väärä käsitys kristillisen elämän voitokkuudesta ja maineesta! Olemmeko unohtaneet Herramme selvät sanat?:

”Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk.12).

Me etsimme persoonallemme kaikenlaista mahdollista lohtua ja apua samaistumalla aivan vääriin asioihin kaiken mediamylläkän keskellä! Kaikki ympäröivä tieto ja helposti omaksuttavissa oleva ”paremman elämän” tarjonta vaikuttaa sen, että emme juurikaan tiedosta omaa olemustamme ja elämme omaa elämäämme, omaa persoonallisuuttamme, vähemmän kuin olemme halukkaita uskomaan! Menestysteologia ja utopistiset ajatusmaailmat ovat hämärtäneet käsityksemme ”Jumalan Valtakunnasta” siinä määrin, ettemme juurikaan päästä mieleemme Herramme vakavaa kehotusta, joka on kaiken onnemme avain. ”Etsikää ensin!”

Meidän ei siis tule etsiä maallisen arvoasteikon mukaisia asioita, vaan Jumalan Valtakuntaa, jonka perustana on sittenkin:

”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

Millaiset säädökset sitten pätevät tässä Valtakunnassa, nimenomaan juuri nyt?

”Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.”