”Ja muista
Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet,
joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä’; ennenkuin pimenee
aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja
jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat
jäävät pimeään…” (Saar.12).
Ei olisi ollenkaan pahitteeksi lukea koko luku, koska se
on kuvaus meidän jokaisen elämästä! Erityisesti kiinnittää huomiota ilmaisu: ”Nämä eivät minua miellytä!”
Hengellisessä elämässä aivan sydäntä särkevällä tavalla meiltä ei useinkaan
kysytä mitä haluamme ja mikä meitä erityisesti miellyttäisi. Ollakseni aivan
rehellinen, ei minua miellytä nykyinen ikäni, mutta siitäkö nyt olisi kysymys? Eikö
mielen tulisi täyttää kiitollisuus siitä, että on saanut elää jo paljon
pidemmän elämän kuin moni tuttu mies ja nainen, koulutoveri?
Suurin osa tyytymättömyyttäni, ilokseni, kohdistuu
ulkopuolisiin tekijöihin, aivan kuten lainauksemme luettelee iän mukanaan
tuomia tosiasioita. Mihin minun tulisi olla mieltynyt ja mitä minun tulisi
pitää näkökentässäni? Elämäni ei sisällä mitään ansioita ja saavutuksia, joista
voisin ylpeillä ja joita voisin liittää ansioluettelooni, koska sellaista ei
ole olemassakaan, ainakaan itseni hallussa! Jos olen saanut miellyttää ja
palvella jotakuta, ei se perustu omiin valintoihini ja ratkaisuihini, vaan
ajatukseni tällä kohtaa menevät Evankeliumin alkuhetkiin, joissa kerrotaan
meille jokaiselle elämämme perimmäinen tarkoitus.
”Herra, meidän
on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle
yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden.’ Hänen vielä puhuessaan, katso,
heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä
on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.’ Kun
opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin.”
(Matt.17).
Kyseinen tapahtuma oli Pietarin mieleen, miellytti
suuresti häntä, ja hän oli valmis kokemuksensa perusteella rakentamaan kolme
majaa, kolme rakennelmaa! Mitä tästä opimme, kykenemmekö näkemään koko
pelastushistorian kattavan esikuvan mukaisen ajattelun, joka sinänsä oli
jotakin todella hienoa ja merkittävää, mutta joka pyrki miellyttämään
tilanteeseen nähden liian monia!
Mitä kuului taivaalta ikuisesti pätevänä todellisuutena,
josta itsekin haluan olla osallinen ilman mitään rakennelmia ja hurskauden
osoituksia? Haluan olla osana Häntä, jonka ansiosta myöskin minun ylleni
riittävät samat tunnustuksen Sanat. En ole koskaan halunnut miellyttää ihmisiä
omaksi vahingokseni, en oman valintani perusteella, vaan osakseni tulleen
Valinnan johdosta! Kuinka erilainen olisikaan maallinen tieni ollut, jos ei Joku
Toinen olisi asettanut eteeni aivan toisenlaista, itsellenikin usein
käsittämätöntä Tietä!
”Palvelijat, olkaa
kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa,
niinkuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan
Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo…” (Ef.6).
Kuinka paljon onkaan silmänpalvelusta jokapäiväisessä
ihmisen elämässä hänen pyrkiessään miellyttämään kanssamatkaajiaan jonkinlaisen
edun saavuttamiseksi! Ainakin minun silmissäni palavat tulisina sanat:
”Sentähden, koska
me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten
palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja
pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” (Hebr.12).
Jumalalle
mielihyväksi…
Sydämestämme
tehden, mitä Jumala tahtoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti