Hidas puhumaan!

”Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak.1).

Minulla taitaa olla tietyllä alueella melkoista nopeutta vanhuuden kankeudesta huolimatta! Se ei ole ollenkaan oma valintani tai mieltymykseni kohde ja saa minut ajoittain melko murheelliseksi! Se taitaa olla melko yleinen vaiva, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Se ilmenee osittain kerrostalomme pihamaalla ja melko laajasti mitä erilaisimmissa hengellisissä kohtaamisissa. Miksihän minun pitää olla niin nopea kuulemaan, että minua itseäni ei usein kuulla oikeastaan ollenkaan!

Ihminen voi tässä ajassa vaihtelevan huonosti aivan olosuhteista johtuen. Häntä itseään tuskin voi syyttää siitä laajemmalti, vaan kaiken takana ovat lukemattomat vaatimukset, jotka oikeastaan kaikilla aloilla jatkavat maailmanvalloitustaan. Työ vaatii meiltä enemmän kuin mihin kukaan on todellisuudessa kykenevä, ja ihmisen epäilys hänen hyväksikäyttämisestään saa hänet suhtautumaan epäilevästi myöskin kristillisen elämän alueeseen. Mikään ei enää tunnu sopivalta ja kohtuulliselta! Miten siis erottaa toisistaan Jumalan hyvä tahto ja tarkoitus ja ihmisen aikaansaama odotusten vyöry, joka tuntuu murskaavan alleen lähes jokaisen?

”…ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.”

Meitä kutsutaan ottamaan hiljaisuudella vastaan Sana, joka jo sijaitsee meissä itsessämme, kuultuamme tarpeellisen määrän puhdasta sananopetusta, mutta miten erottaa se kaiken sisäisen sekaannuksen ja myrskyn keskellä? Mieleemme vaikuttavat niin monet ulkonaiset ja sisäiset ristiriitaisuudet, ettemme enää ole selvillä siitä, mistä alamme ja mihin lopumme!

Elämässämme on siis etenkin tässä ajassa ja näissä olosuhteissa valtava määrä ratkaisuja, jotka määrittävät elämämme olosuhteita ja kulkua! Paavali jossakin kohden kertoo olevansa tilanteessa, jossa hän on kahden välillä, ”…en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä…” (Fil. 1). Joskus tuntuu että olemme aivan liian monen asian ja ratkaisun välissä, voidaksemme tuntea olevamme todella paikalla, missä olemme kykeneviä erottamaan parhaan hyvästä. Kuinka pelottava ajatus tämä onkaan! Hengen selvä ääni kehottaa meitä aina valitsemaan parhaan, ei omasta mielestämme sopivan, vaan jumalallisen tahdon mukaan parhaan! Se sisältyi jo Paavalinkin valintamahdollisuuksiin:

”…halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil.1).

Minä ainakin olen saanut kyllikseni tästä maailmasta, mutta mitä tarkoittaa kohdallani halu saada päästä Kristuksen luokse; sitä meidän jokaisen tulee tarkoin harkita avoimen Sanan edessä! Se ei tarkoita todellakaan uneen heittäytymistä ja peiton vetämistä yli pään! Se ei tarkoita välinpitämättömyyttä ja virran mukana ajautumista, airojen veteen heittämistä ja lakonista tulevan odotusta! Kuinka paljon tärkeämpää onkaan hengellisessä taistelussamme maalliseen sotaan verrattuna veljestä ja sisaresta huolehtiminen: ”Ketään ei jätetä!”

Taivaalliset odotukset kohdallamme eivät ole ajan myötä muuttuneet, vaan ainoastaan saaneet entistä enemmän merkitystä elämämme ajan johdosta.

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).

Halleluja! Nyt saimme vastauksen kysymyksiimme ja ongelmiimme! Miten ottaa hiljaisuudella vastaan Sana? Siirtymällä kaikin tavoin Sanan luokse ja Sanaan!

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.”

Vain Herramme yksin on vastaus ja esikuva sille, mitä meidänkin tulee olla! Kaikki ei sen sopivammaksi voisi muuttua! Herran ies ja sielun lepo kuuluvat yhteen!