Tietääkseen mitä sydämessämme on! 1

”Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä. Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat. Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan. He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: ’Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!’ Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana! Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.” (Ps.35).

Eikö tämä olekin mitä parhain ajankuva juuri tänäänkin? Jumalan kansan Israelin rinnalla saamme kokea kaikenlaista vihamielisyyttä uskomme tähden. Vastaavanlaista on ollut aina, mutta nyt tekniikan kehityksen ja median johdosta saamme tietää muutamassa hetkessä kaikesta tapahtuvasta, jopa sekuntien viiveellä! Siksi meille aivan uudella tavalla paljastuu:

”Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.”

Itselleni kaikki tämä on ollut menneiden vuosikymmenien aikana jotakin todella käsittämätöntä, koska en aikanaan yksinkertaisesti jaksanut uskoa tämän kaiken ulottuvan seurakunnallisellekin alueelle! Kaikelle olisi antanut ymmärrystä Vanhan Testamentin kuvaama jatkuva ristiriitaisuus Israelin ja Juudan välillä, jos vain olisi oikealla tavalla halunnut nähdä Jumalan sallimuksen, ei tahdon. Aivan liian usein sotkemme keskenään Jumalan suunnitelman ja tahdon Hänen sallimuksensa kanssa!

Jumalamme ei ajattele eikä toimi meidän mielemme ja järkeilymme pohjalta. Hän sallii monia asioita, jotka Hänen luulisi torjuvan kaikin mahdollisin keinoin jo oman asiansa tähden. Jonkinlaista selvyyttä tälle tuo sanankohta:

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

Joidenkin uskonystävien kanssa meillä on jo noin viidenkymmenen vuoden pituinen yhteinen taival takanamme. Millainen muistutus viimeisin lainauksemme onkaan meille tänä hetkenä! Millaisen kiitollisuuden tulisikaan vallita sydämissämme ja koko olemuksessamme! Kaiken itkumme ja ahdistuksemme keskellä saamme kuulla kehotuksen:

”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’” (Jes.30).

En tunne tarkemmin Danielin ennustuksia, mutta tiedän kuitenkin aiheeseemme liittyen seuraavan olevan mitä elävin kuva tämänhetkisten suurvaltojen tilanteesta!

”Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta…” (Dan.11).

Oi, millaisessa ajassa meillä onkaan etuoikeus tuoda esiin hengellistä Totuutta ja todellisuutta:

”Tässä on tie, sitä käykää! Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti!”