”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja
pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa…” (Hebr.12).
”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien
ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa
kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).
Eilen
kirjoitimme:
”Koska
farisealaiset pyrkivät saattamaan kaikki elämän tilanteet Jumalan tahdon
hallittaviksi, sisältää Mishna sekä uskonnollisia määräyksiä että siviili- ja
rikosoikeuden alaan kuuluvien tapausten käsittelyä...
Baabelin Talmud käsittää 6000 isokokoista sivua
enemmän kuin 2000 rabbiinin lausuntoja.
Midrashit ovat T:in kaltaisia sisällöltään ja
eroavat niistä oikeastaan vain aineistonsa järjestyksessä, sillä niissä rabbiinien lausunnot liittyvät Raamatun
teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä.”
Edelliset
lainaukset Raamatun Sanakirjasta lainasin ensimmäistä kertaa vuonna 1991, ja
sen jälkeen ne ovat eri tilanteissa aivan kuin poksahtaneet esiin mielessäni. Miksi
sellaisella tavalla suhtaudumme halveksivasti juutalaisia käsityksiä kohtaan,
kun kerran meidän länsimaiset hengelliset asenteemme ja käytäntömme voidaan
tuoda julki aivan samoilla sanoilla ja ilmaisuilla?
Erikoisesti
mieltäni kiehtoo ja saa tahtomattanikin hymyn tulemaan huulilleni lainauksen
loppuosa, jota hieman muuntelen kristillisyyteemme sopivammaksi:
”Kristittyjen ”Talmud” käsittää lukemattoman
määrän isokokoista sivua enemmän kuin 2000
kristillisen arvohenkilön lausuntoja.
Nämä kristilliset selitysteokset ovat toistensa
kaltaisia sisällöltään ja eroavat toisistaan oikeastaan vain aineistonsa
järjestyksessä, sillä niissä kristillisten
arvohenkilöiden lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen
kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä.”
Kuinka
kiehtova ja omalla tavallaan humoristinenkin vertauskuva meidän ”hengellisyydestämme”,
niin tässä ajassa kuin menneisyydessäkin! Auttaako tämä kristillinen oppikokoelma
keskinäisen sovun ja rauhan syntymiseksi, kun pyrkimyksemme on sama kuin
aikanaan juutalaisilla uskonnollisilla johtajilla? ”Koska farisealaiset pyrkivät saattamaan kaikki elämän tilanteet Jumalan
tahdon hallittaviksi…”
Jumalan tahdon hallittavaksi? ”…kristillisten arvohenkilöiden lausunnot
liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina
selityksinä.”
Mikä merkitys on näillä yhtäjaksoisilla ja
ylitsevuotavilla selitysvirroilla ollut ja on edelleenkin, ja mitä ne
vaikuttavat hengellisen elämän kehitykseen? Eivätkö ne olekin kussakin
hengellisessä piirissä kuin eräänlaisia suodattimia, joiden lävitse pakotetaan
kulkemaan kaikki vastaanotettava hengellinen aines, riippumatta siitä, mitä
Itse Raamattu sanoo? Mahdollistaako tämä rauhan kaikkien kanssa?
”Onko Jumala todella sanonut?” Ehkä
eksyttävintä tässä ajassa ei olekaan tämä hurskas kysymys! Jumalan tahdon
halutaan yhä vielä tapahtuvan, mutta miten, milloin ja missä?:
”…kristillisten
arvohenkilöiden lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen
kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä.”
Ei ihminen elä leivästä eikä oppineiden
selityksistä, vaan JOKAISESTA SANASTA JOKA JUMALAN SUUSTA LÄHTEE! Yhä vielä
pätee:
”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja
pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa…” (Hebr.12).
”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien
ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa
kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti