Sydämen silmät!

”Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?” (Jaak.2).

Millaisilla silmillä me katselemme ympärillemme tässä ajassa, tässä olemassaolossamme? Mitä me näemme, mitä me koemme?

Mitä luimme aivan hiljattain?:

”…että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut…” (Ef.1).

Mitä kaikkea jäämmekään vaille päivittäisessä elämässämme ilman näitä sydämen silmiä, ilman oikeanlaista toivoa ja luottamusta! Me ihmisinä olemme aikaan sidotut, mutta vain ulkonaisesti, kehomme puolesta. Siksi sisäisten silmiemme näkemä on niin valtavan merkityksellistä iankaikkisuutemme kannalta!

”Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2.Kor.4).

Katselemme sitten minne tahansa tässä ajassa ja hetkessä sydämen, Hengen suomin silmin, näemme aina vain yhden asian, joka iankaikkisesti on pysyvä voimassa

”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol.1).

Katsokaamme siis todella miten ja mitä kuulemme, koska kuuleminen ja silmät kuuluvat yhteen! Meissä oleva Elämä ratkaisee kaiken, ongelmamme ja ahdistuksemme. Me emme kuitenkaan ole mitään vapaamatkustajia, ilmaisten aterioiden nauttijoita, vaan Elämä tuo olemassaoloomme selvän vastuun, joka velvoittaa meitä tekemään oman osuutemme:

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).

”Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet. Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri. Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän - jumalattomien lamppu - ovat syntiä.” (Sn.21).