Meidät nähdään!

Tänään haudataan edesmennyt ja rakastettu presidenttimme Mauno Koivisto. Hänen elämänsä huomioidaan laajasti tiedotusvälineissä, ja suuri osa kansaamme keskittyy hartaudella seuraamaan televisiosta niin siunaamistilaisuutta kuin sen jälkeistä kulkuetta hautausmaalle. Hän oli merkittävä henkilö ja saa sen johdosta ansaitsemansa huomionosoitukset.

En voi olla ajattelematta itseäni ja kaltaisiani ihmisiä, jotka omalla tavallaan koko elämänsä ajan tuntevat jäävänsä vaille ihmisten huomiota ja kokevat olevansa melko merkityksettömiä. Olisi hulluutta ajatellakaan valtiollisia hautajaisia, etenkin kun oma suku on enää vain muutaman harvan henkilön varassa. Vuosikymmenisen hengellisen työn parissa olleet aika lukuisatkin ihmiset ovat lähes totaalisesti unohtaneet olemassaolomme, niin että mitä sanoisin lohdutukseksi itselleni ja kaltaisilleni?

”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra’.” (1.Kor.1).

Eivät tule maan mahtavat hautajaisiimme eikä juhlatilaisuuksiimme, tai edes päiväkahville! Me emme ole heidän silmissään mitään sellaista, mikä tulisi huomioida valtiollisella taholla. Me emme ole olleet elämällämme sellaisella tasolla, että olisimme vaikuttaneet tämän maailman toivomalla tavalla kansamme ja valtiomme hyväksi. Tämä on oikeastaan aina ollut meille selvää, mutta kun ajoittain muistetaan vähäisemmässä määrin kunnostautuneita esiintyjiä ja viihdyttäjiä, tulee silloin tällöin hiukan haikea mieli. Ei ole meille hymyilty, taputettu, ei paukautettu kämmenellä olkapäälle, ei ole meille hurrattu ja osoitettu suosiota! Olemme ainakin omasta mielestämme tehneet parhaamme, erikoisesti hengellisellä alueella, mutta saaneet sitäkin enemmän arvostelua ja moitetta. Olisihan se mukava saada edes vähän tunnustusta ponnisteluistaan ja ahkeroimisestaan, mutta että meidät melko totaalisesti katsotaan kaiken jälkeen kuin olemattomiksi…!

Olemme tainneet katsella väärään suuntaan, vääriin asioihin. Mihin perustuu elämämme merkitys ja kenen tulee huomioida se, sellaisella tavalla, että itsekin rohkenemme edes jossakin määrin huomioida sen? Mitä olemme aina lukeneet ilman väärinkäsityksen mahdollisuutta?:

”…ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.”

Tätä ei tarvitse sen kummemmin selitellä – se tulee vain uskoa todeksi omallakin kohdallaan! Me arvostamme jokaista maamme hyväksi toiminutta ja toimivaa henkilöä, vaikka meitä itseämme ei huomioitaisi muuta kuin veroilla ja kaikenlaisilla lisääntyvillä maksuilla. Meitä arveluttaa vanhuutemme ja saamamme kohtelu vanhainkodissa tai jollakin vuodeosastolla, mutta älkäämme unohtako kaiken ajallisuutta ja lyhyyttäkin.

”Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes.46).

Halleluja! Tyytykäämme olemaan pieniä ja merkityksettömiä tämän maailman silmissä! Meidän merkitystämme ei kuuluteta tämän maailman turuilla ja toreilla, vaan meitä katsovat kaiken näkevät silmät Korkeudesta ansaitsemattomalla Rakkaudella, ja saamme kerran kuulla lohdulliset sanat ja tunnustuksen: ”Minä olen nähnyt kaiken sinua kohdanneen ja kaiken vaivannäkösi ja ahkeroimisesi. Elämäsi ei ole ollut turha, vaikka sinusta usein tuntuu siltä!”

”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra’.”