Hyvän vai pahan sanansaattaja?

”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ’suloiseksi tuoksuksi.’ Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii - älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.” (Ef.5).

Mihin perustuu kristillinen vaelluksemme ja päivittäinen elämämme? Millaista hajua tai tuoksua leviää olemuksestamme muiden haisteltavaksi? En voi koskaan unohtaa maassamme aikanaan laajastikin vaikuttanutta saarnamiestä, jonka sanavarastoon näytti hallitsevasti kuuluvan: ”Eikö olekin kauheata!” Hän löysi jatkuvasti ennen kaikkea tiedotusvälineistä mitä ”koskettavimpia ja herättelevimpiä” sensaatiouutisia, joita hän luetteli intohimolla ja suoranaisella paatoksella. Oli niin suorastaan kauheaa kuulla kaikista näistä ”kauhistuttavista kertomuksista”, etten hyvällä tahdollakaan pysty unohtamaan niitä.

Mieleeni ei todellisuudessa ole jäänyt yksittäisiä tapauksia, vaan omalla tavallaan järkyttävä kokonaisuus. Tämäkö on valvovan kristityn, uskovaisen, perustehtävä herätelläkseen kansaa parempaan vaellukseen? On jotenkin jäänyt sellainen mielikuva, että niin puhuja kuin suuri osa kuulijoistakin suorastaan rakasti kuulla tällaista julistusta, etenkin kun se välitti tiedon mitä laajimmasta synnin kirjosta! Tuli usein sellainen tunnelma, että olisi ollut helpompi kertoa lyhyesti mikä ei ole syntiä, kuin mikä on ”kauheata ja pahaa”!

On väärin leimata joku yksittäinen julistaja ja opettaja tältä perustalta, koska samaan syyllistyy tai on ainakin syyllistynyt niin lukuisa joukko hengellisiä opettajia! On vain omaksuttu väärä käsitys siitä, mikä saa uskosta osattoman ihmisen kääntymään ja omaksumaan aidon uskon!

Olisiko niin, että kaikenlainen ”kamalien ja törkeiden” asioiden julistaminen onkin lain korostamista, lupausten jäädessä taka-alalle?

”Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. Sillä laki saa aikaan vihaa…” (Room.4).

Tämänpäiväisen johtolainauksemme perusteella on selvästi olemassa asioita, joita ei tule sisällyttää keskusteluihimme, saati sitten saarnoihimme, koska ne aikaansaavat vihaa, tarpeetonta murhetta ja masennusta!

”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii…”

Mikä olisi aikanaan saanut enemmän aikaan vahinkoa ja hajaannusta, kuin välinpitämättömyys tätä Sanan selvää kieltoa kohtaan?

Miten on tänään? ”…älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.” Olen itse ollut mukana kirkollisessa juhlassa, jossa standup - koomikko kolmen vartin ajan nauratti harrasta yleisöä ainakin omasta mielestäni tilanteeseen sopimattomilla ilvehtimisillä. Ilmiö on laajenemassa koko ajan!

Mikä on yhä vielä todellinen tehtävämme nykyisen ajan keskellä kaikista muotisuuntauksista huolimatta? Mikä saa aikaan piston ihmisten sydämissä ja johtaa heidät Herran tielle?

”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme… Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.’ Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’” (Apt.2)

Maailman pahuudesta on jokainen selvillä ilman uskovaisten vakuutteluja! Mutta kuka vakuuttaa ihmiset Jumalan Rakkaudesta ja Pelastuksesta?