Kyllä se siitä!

Erikoisella tavalla rakastettu presidenttimme Mauno Koivisto on siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen. Itse koin hänen vaatimattoman olemuksensa harvinaisen puhuttelevaksi. ”Kyllä se siitä!”, hän totesi niin usein että siitä tuli lentävä lause. Jumalan avulla kaikessa vaatimattomuudessa ja kunnioituksessa voimme kaiken keskellä todeta luottamuksella: ”Kyllä se siitä!” Mutta vain Jumalan avulla!

”…että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: ’Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.’” (Matt.12).

”Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla.”

Jumalan mieltymys lepäsi tämän Hahmon yllä Karitsan ja Kyyhkysen Luonteen johdosta. Tämän perusteella Hänen mieltymyksensä on mahdollista olla myös meidän yllämme, koska olemme yhtä Hänen kanssaan. Mutta voidaanko meistä sanoa sama kuin Hänestä, koska emme riitele emmekä huuda, emmekä ole tunnettuja äänekkäästä esiintymisestämme? Äänekäs saarnamme ja opetuksemme eivät suinkaan ole ainoa tapa tuoda julki Jumalan kunniaksi olevia asioita!

”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.” (Ps.19).

”Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: ’Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?’” (Job38).

Me saatamme omasta mielestämme olla hyvinkin vilpittömiä ja hurskaita Jobin tavoin, mutta siitä huolimatta inhimillisyytemme säilyy monissa tilanteissa. Kuinka tarpeen olisikaan jälleen kerran voimakas tuulispää, joka ravistelisi hengellisiä näkemyksiämme ja totunnaisuuksiamme! Omaksumamme äänekkyys ja joskus hurjatkin desibelit eivät lainkaan takaa Jumalamme mieltymystä, vaan kaiken takaa kaikuu vielä ja ehkä etenkin tässä ajassa selvä Herramme ääni:

”Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?”

Me olemme varmaankin niin usein itse äänessä, että todellinen Jumalan tarkoitus ja aivoitukset katoavat aiheuttamamme uskonnollisen hälyn taakse!

”Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.” (Job.33).

Ei ole ihme, että Jumalamme todellinen olemus jää näkymättä meidän itsemme ollessa niin näkyviä! Lepääkö Hänen mieltymyksensä meidän yllämme?

”Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.”