Kuin taivaan linnut!

”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen…” (Matt.6).

Murheissamme sanomme monenlaista, ajattelematontakin, etenkin tässä ajassa, jossa mikään ei tunnu tapahtuvan oman mielemme mukaisesti. Meille on annettu Luojamme taholta mitä monipuolisimmat lupaukset kaiken todella tarvitsemamme saamiseksi. Suurinta mielipahaa siis tuottanevat juuri ne asiat, joita Herramme ei näe ollenkaan samalla tavalla kuin me! Meillä on elatus ja vaatteet ja tyydymme mielestämme alhaisiinkin oloihin, mutta meitä vaivaa aivan liian usein jonkinlainen tyytymättömyys, joka käytännössä on suoranaista myrkkyä hengelliselle olemuksellemme.

Mihin on kadonnut aikanaan omaavamme kiitollisuus, vai onko sitä todella ollutkaan? Mitä me etsimme ja kaipaamme päivittäin, voidaksemme kulkea eteenpäin tyytyväisin mielin? Miten jatkuu lainauksemme:

”Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”

Mikä on aivan synnynnäinen perusongelmamme, usein riippumatta hengellisen vaelluksemme vuosista! Viisaasti ajatellen tämä päivä ei ole ollenkaan niin ongelmallinen kuin usein ajattelemme, vaan kaiken tyytymättömyyden ja hermoilun takana on sittenkin huominen päivä, johon ajatuksemme ja olemuksemme karkaavat vastoin parempaa tahtoammekin!

”…niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”

Meille on selvästi luvattu kaikki tarvitsemamme, jumalallisen viisauden mukaisesti! Manna aikanaan oli sidottu juuri siihen päivään, samoin on hengellisesti tänään! Oma ajattelumme ei muuta todellisuutta, vaan ainoastaan häiritsee hengellistä vaellustamme. Oma ajattelumme ja järkeilymme saa meidät usein ajattelemattomiin ilmaisuihin ja tekoihin:

”Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle…” (Luuk.6).

Meidän tehtävämme on kaivaa syvälle, ohitse kaiken inhimillisen ajattelun ja näkemysten. Se voi tapahtua vain todellisessa kunnioituksessa Korkeampaa Ymmärrystä kohtaan, niin ettemme vain hoe Herran nimeä suullamme, jättäen toteuttamatta omaa osuuttamme, kuuliaisuutta Sanaa kohtaan!

Ulkona on kesäinen päivä, vielä tänään, kuten säätiedot kertovat. Mutta tulossa on hengellisiä myrskyjä, jotka koettelevat rakennuksemme todellisen tilan!