Identiteettiongelmia?

”Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes.46).

Jostakin syystä presidenttimme hautajaiset saivat minut erikoisella tavalla pohtimaan niin omaani kuin uskonveljieni ja – sisarteni identiteettiä. Merkittävien henkilöiden persoonallisuus ja luonteenpiirteet on mitä erilaisimmissa piireissä määritelty tarkkaakin tarkemmin, koska heidän elämänsä tarkoituksen suhteen ei ole ollut juurikaan kysymysmerkkejä, sillä heidän olemassaolonsa ja elämänsä merkitys on ollut niin ilmeinen, etenkin politiikassa ja viihdytysalalla. Suurelta osaltaan kaikki heidän merkityksensä on perustunut poliittiseen hyväksyttävyyteen ja ihmisten miellyttämiseen!

Mutta miten on meidän uskovaisten suhteen, kun meidän selvästikin merkittävin johtohahmomme määrittelee elämäntehtäväänsä:

”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

                                     

Ihmisellä on suorastaan perinnöllinen tarve samaistua jonkun toisen ihmisen tai ideologian kanssa. Normaali ihminen ei tule toimeen yksinään, koska hän on laumaolento, joka etsii identiteettiään lähes mistä tahansa hyväksi katsomastaan esikuvasta. Me olemme kaikki, jokainen ihminen, jonkinlaisia peilejä toinen toisellemme. Mitä itse kukin näkee todellisuudessa, vaihtelee hänen olemuksensa ja mielensä mukaisesti.

Mitä kukin etsii ja kaipaa, vaihtelee siis suurestikin mitä erilaisimpien vaikutteiden johdosta. Minulle ja useimmille meistä on myöhäistä tavoitella kovin korkeita sfäärejä ja asemia ihmisten keskuudessa. Olemme jo tottuneet ajatukseen inhimillisestä vajavuudesta ja alhaisesta asemastamme tämän maailman silmissä, mutta joukossamme on melkoinen määrä vaeltajia, jotka sittenkin haaveilevat jostakin merkittävämmästä ja näyttävämmästä. He eivät totisesti ole samaistuneet veljemme Paavalin ja hänen palvelustehtävänsä kanssa! He etsivät omaa identiteettiään jostakin muualta, eli heillä on selvä ongelma!

Elämämme kulun ja tyydyttävien olosuhteiden määrittelijänä on siis aikanaan tekemämme uskonratkaisu, joka ei salli liiallisia haavekuvia ja fantasioita ”presidenttiydestä” ja korkeasta asemasta ihmisten silmissä! Samaistumisemme veljemme Paavalin ja hänen saamansa tehtävän kanssa sulkee automaattisesti äärettömän määrän ovia ”menestyksemme tiellä”! Me emme miellytä suurinta osaa ihmisistä omine näkemyksinemme, eli paremminkin Herramme näkemyksien kanssa.

”Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.”

Uskovaisina ihmisinä meidän ei tulisi sellaisessa määrin etsiä identiteettiämme maalliselta tasolta ja maallisista asioista, olosuhteista. Eikö kohdallamme ole pikemminkin kysymys taivaallisesta identiteetistä?

”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5).

Identiteettiongelmamme on ratkaistu jo Jumalan ajatuksissa ennen kuin meitä oli olemassakaan!

”…niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”

Pyrkikäämme tästä lähtien perehtymään tähän identiteettiimme!