Missä on yhteishenki?

”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2).

Eilisestä asti olen miettinyt millainen olisi oma maamme kaikessa suhteessa, jos mielemme täyttäisivät toisenlaiset ajatukset ja asenteet!

”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Puheista ja kiihtymyksestä päätellen meillä on useita suoranaisia vihamiehiä, jotka vain pyrkivät aiheuttamaan mahdollisimman paljon mielipahaa köyhälle ja puutteessa elävälle kansanosalle! Mutta kuka tai ketkä ovat nämä ”riistäjät ja pahantekijät” nostaneet asemaansa ja virkaansa? Eivätkö he ole paikalla, jolle melkoinen yksimielisyys on heidät nostanut omassa viisaudessaan, ennen kaikkea saavuttaakseen kaikenlaista mahdollista etua? Miten tämä ”viisaus” sellaisella tavalla epäonnistuu vaalikaudesta toiseen?

”Jos et äänestä, et saa haukkuakaan!” Äänestetään siis, jotta kristillinenkin maailma voi osallistua kauhistelemaan ja haukkumaan päättäjiä, jotka taas ovat epäonnistuneet niin kovasti haluamiemme taloudellisten ja terveydellisten päämäärien saavuttamisessa! Siten tiettyjen persoonallisuuksien esiintyminen tiedotusvälineissä saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissämme ja pidämme itsestään selvänä etuoikeutenamme sanoa suorat sanat niin sipilöinnistä kuin soinittelustakin! Vastenmielistä, jumalatonta, kristillisiä arvoja loukkaavaa! Syyllinen on selvillä, ja sormemme oikeutetusti ja pyhässä vihassakin osoittaa kansan valitsemaa ja virkaansa hyväksymää persoonaa, mielen kuohuessa ja syytöksen hengen luodessa ilmapiirin, jossa toivotaan kaikkea pahaa huonolle virkamiehelle.

Vieläkö ihmettelemme esiin nostamaamme vihan ilmapiiriä, joka on sellaisella tavalla vallannut piiriinsä kristillisenkin maailman. Yli kaiken varottavan tulisi varjella sydämensä, mutta kuinka sen voi tehdä tällaisissa olosuhteissa, joissa suoranainen kirous ojentelee ”oikeutettuja” katkeruuden lonkeroitaan hengelliselläkin alueella?

On olemassa Eräs, jonka silmissä kaikki hyväksymämme on selvän kirouksen alla. Olkoonkin politiikka kuinka turmeltunutta tahansa, on se ollut sitä aina, ihmiskunnan alusta lähtien. Mietipä tarkemmin, kenelle Paavali kirjoittaa kehottaessaan elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa! Roomalaisille!

Eikö Paavali aikanaan tajunnut, että tarvittaisiin aivan eri puheet päättäjiä ja hallitsevia varten, eri puheet oikeita ja vääriä varten? Veljeni, sisareni, hän oli täysin selvillä ylipappien asemasta ja asenteista edustamaansa hengellistä liikettä kohtaan, mutta se ei oikeuttanut häntä esittämään tuomiota ja samalla jonkinlaista kirousta! Kuinka ankara paikka meille jokaiselle, omien johtajiemme kohtelussa ja sisäisissä asenteissamme!

”Ja Paavali sanoi: ’En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'.” (Apt.23).

Mitä sanotaan meille tänään, juuri tässä myöhäisessä hetkessä, jossa vääryys on vallannut alaa siinä määrin, että voidaan sanoa:

”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” (1.Joh.5).

Jos uskovainen ei todellakaan tee syntiä, niin miten hän pitää itsestään vaarin tässä pahan vallassa olevassa maailmassa?

”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko… Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.”

Siunatkaamme siis kaikkia päättäjiämme, koska siihen olemme kutsututkin, kaikesta mielipahastamme huolimatta! Älkäämme availko pimeyden ovia yllyttääksemme vääriä voimia kansamme johtajien kimppuun! Väärillä asenteillamme on se erittäin huono vaikutus, että ne pimentävät oman taivaamme juuri niillä pilvillä, joita mielestämme välttelemme! Eikö samalla ole aiheellista rukoilla suurvaltojenkin johtajien puolesta, jotta saisimme elää rauhallista ja hiljaista elämää?