Kuoleman Voittaja!

”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil.1).

Joko lukijani alkavat kyllästyä kirjoituksiini, kun sellaisella tavalla korostan uskomme persoonallisuutta ja samalla uskonnottomuutta? Koko maailma on tottunut pitämään kristillisyyttä yhtenä uskontona muiden joukossa, etenkin hengellisyyttä harjoittavien rituaalisten suuntausten ja suoranaisten kulttien johdosta. Itse rohkenen väittää todellisessa uskossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen olevan tuskin mitään uskonnollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Siitä verrattomana todisteena juuri lainaamamme Paavalin sanat:

”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.”

Kuoleman voittaminen ei sisälly mihinkään uskonnolliseen ajatteluun ja toimenpiteisiin, ei hurskaimpiinkaan! On vain yksi hengellinen suuntaus, jonka Perustaja todistettavasti on ylösnoussut ja on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti! Tämä ”suuntaus” ei ole mitään muuta kuin Elämä, jonka meille syntiinlankeemuksen jälkeen on ansainnut maalliseen elämään, maallisessa kehossa, tullut ja asunut ja kuollut, ylösnoussut Herramme Jeesus Kristus! Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme, osoittaen jumalallisella valtuutuksella alkuperänsä ja valtansa, mutta ihminen ei käsittänyt sitä, vaan tahtoi päästä Hänestä eroon. Meistä jokainen oli omalla tavallaan siinä joukossa, joka huusi roomalaisen maaherran vaikenemaan ja osallistumaan ihmiskunnan suurimpaan rikokseen!

Pankaamme merkille, ettei mitään uskontoa tai kulttia ruoskittu, hakattu ja ristiinnaulittu, vaan Elävä Persoona, joka Omassa Nimessään ja Olemuksessaan palautti ihmiselle mahdollisuuden yhteyteen Elävän Jumalan kanssa! Kaikki kristillinen toiminta tämän maan päällä on nimetty joidenkin uskonnollisten vaikutusten tai vaikuttajien perusteella, mutta yhä vielä pätee tulisina kirjaimina koko olemassaolomme yläpuolella:

”…niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.' Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4).

Uskonnollinen leima ei ole Kirjoituksissa eikä niiden vaikuttamassa uudessa Elämässä, vaan se on alusta loppuun asti ihmistekoinen korvike kaikelle sille, mikä ihmisen on vaikea hyväksyä aidossa hengellisyydessä ja Sanan todistuksessa. Hylkäämällä jotakin Sanasta, hylkäämme samalla Hänet, joka on Sana!

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” (Hebr.4).

Meidän jokaisen elämä voi siis olla vain Kristuksessa, kuoleman Voittajassa!