Jumala yksin on hyvä!

”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.” (Kol.3).

Tällainenko olen minä, tällainenko olet sinä? Jos näin on, on kaikki parhain päin! Jokin sisimmässäni kuitenkin vakuuttaa kaiken olevan oman ansioni ulkopuolella, totaalisesti! Minä en ole hyvä ihminen, etkä sinäkään!

”Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: ’Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät…’” (Luuk.18).

Eikö tämä kaikki saa päämme painumaan häpeästä aivan kuten tapahtui opetuslapsille matkallaan Herran jalanjäljissä?:

”Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: ’Mistä te tiellä keskustelitte?’ Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin. Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ’Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.’” (Mark.9).

Kunpa silmämme todella avautuisivat Hengen vaikutuksesta näkemään kuinka paljon kallisarvoista aikaamme ja energiaamme käytämme aivan väärien asioiden pohtimiseen! Me emme sivistyneinä ihmisinä ota edes suuhumme sanoja ”kuka meistä on suurin?” tai ”kuka meistä on suurin hyvyydessään?” Usein pelkällä olemuksellamme ja katseellamme asetamme tämän mielestämme niin tärkeän asian kohtaamiemme ihmisten mietittäväksi, odottaen hyväksyvää vastausta. Voi meitä, kun ei edes Herramme selvä esimerkki ole paljastanut meille Jumalan Valtakunnan perusasioita!

”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät…”

Me tiedämme todella paljon, etenkin tässä tiedon ja inhimillisen viisauden kulta-ajassa, jossa media vyöryttää ylitsemme omia hyökyaaltojaan! Mutta millaisia asioita meidät halpoina saviastioina onkaan kutsuttu välittämään tälle kärsivälle ja ahdistuneelle maailmalle!

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room.13).

Nyt ei ole enää aikaa turhille mietiskelyille ja keskinäisille arvoasemien asettamisille! Mitä ajankohtaisin Sanan herätyshuuto kaikuu meille juuri tänään, tässä myöhäisessä hetkessä:

”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.”