”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden
edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki
olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin
meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”
(Joh.17).
Vaikka meillä on sama
todistus ja sama Sana sisimmässämme, olemme siitä huolimatta jokainen yksilöitä
ja ainutlaatuisia. Ajatelkaamme pelkästään dna:tamme. Se on jokaisella
erilainen, vaikka meitä on niin monta miljardia tämän maan päällä! Olemme nyt
vain aivan erikoislaatuisessa hengellisessä sodassa, jossa vastapuoli haluaa
tuhota joukkomme uskottelemalla taistelumme olevan turhaa. Ei oikeastaan vielä
koskaan aikaisemmin yksilöitä ole sellaisessa määrin pyritty lannistamaan kuin
nykyisen hengen mukaisessa yhteisössä!
Jokainen vähänkin
tervemielinen yksilö tiedostaa, tai on ainakin tiedostanut ainutlaatuisuutensa,
mutta nyt ihannoidaan tietynlaista samaistumista korkeuksiin kohotettuihin
persooniin. Eteemme tuodaan kantamalla mitä suurimpia ihanteita ja tavoitteita,
joiden hyväksymisellä ja korostamisella yksilö valheellisesti tulee
nujerretuksi ja kunnian ja maineen saa joku toinen.
Jokainen meistä tarvitsee
tietyn määrän hyväksyntää ja henkilökohtaista huomiota, mutta nykyinen
ilmapiiri pyrkii kadottamaan sen jonkinlaisen sumuverhon taakse. Miksi koko
maanpiiri voi niin huonosti? Juuri siksi, että yksilön todellinen merkitys ja
vaikutus pyritään kanavoimaan aivan vääriin asioihin ja suuntiin!
Hengellisessä elämässä
oikean tiedostamisen kadottaminen johtaa elämään pettymiseen ja turhautumiseen.
Jo pelkkä tekstimme tuo silmiemme eteen äärettömän tärkeän kutsumuksemme ja
tarkoituksemme!
”…jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki
olisivat yhtä…”
Emme voi kyllin korostaa
sitä, että meidän Jumalamme on elävien, ei kuolleiden Jumala! Koko Hänen
Sanansa ja Olemuksensa ovat jatkuvuudessa, ikuisuudessa, joka omalla tavallaan
asettuu ajallisuuden päälle niissä luoduissa, jotka haluavat olla siinä määrin
yhtä Hänen kanssaan, että heidän sanansakin on, ei enempää eikä vähempää, kuin
Hänen Sanansa. He ovat selvästi ja todistettavasti samaa perimää Herransa
kanssa, vaikka jokaisella onkin oma hengellinenkin dna:nsa. Heillä jokaisella
on oma paikkansa ja tehtävänsä osana Herran Ruumista, Seurakuntaa, ollen yhtä
Herran ja toinen toisensa kanssa.
Vielä tässä ajassa, ja
ehkä juuri tässä ajassa, on meille jokaiselle elintärkeää käsittää ja tiedostaa
oma paikkamme ja tärkeytemme Jumalan suunnitelmassa, joka ei ehkä miellytä
meitä massaevankelioinnin ajan ollessa ohitse ja eräänlaisen hengellisen
kuivuuden vallitessa. Kaikesta huolimatta meillä jokaisella on paikkamme, jota
kukaan muu ei voi ottaa, ja vaikka tehtävämme tuntuu pieneltä ja vajavaiselta,
on se kuitenkin meille näkymättömällä tavalla iankaikkisuuteen sidottu ja
siihen johtava.
Herra ei tässä ajassa
kolkuta kansojen, vaan yksilöiden sydänten ovella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti