”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne
seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä
huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät
minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni
kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10)
Me olemme jo moneen
kertaan lainanneet tätä sanankohtaa, mutta sitä on mahdotonta ammentaa tyhjiin.
Mikään ei ole tässä ajassa tärkeämpää kuin tuntea Herra ja Hänen äänensä! Koko
historia kirkkohistorian kanssa on todistajanamme sille, että voidaan hyvinkin
laajamittaisesti siteerata Sanaa ja viitata siihen, antaen sille kuitenkin
aivan toisenlainen merkitys, kuin mitä Herra on alun perin ajatellut. Joissakin
jumalanpalveluksissa voidaan selvästi todeta, että korostus on aivan tietyillä
sanankohdilla, jotka on katsottu, inhimillisessä mielessä, sopiviksi tiettyiin
tilanteisiin.
Mutta jos todella
uskomme, että Jumalan Sana on Hänen julkituodut ajatuksensa, tulee meidän
säilyttää alkuperäinen kokonaisuus ja tarkoituksellisuus. Jumalamme ei vain
esitä jotakin viihteeksemme ja ajankuluksemme, vaan Hänen jokaisella sanallansa
on yhteys toiseen sanaan, mistä huolehtii Valta ja Voima, mitä ei voi kuvata
millään inhimillisellä ajatuksella tai laitteella: Pyhä Henki on yhä vielä toiminnassa,
vaikuttaen niissä, jotka ovat antautuneet Jumalan tahtoon ja haluavat kuulla
Hänen neuvonsa ja ohjeensa elämänsä jokaisena päivänä!
On suorastaan naurettavaa
se, missä määrin erilaisissa tilanteissa annetaan ymmärtää vihollisemme
pelkäävän Jumalan Sanan edessä, jota me vakavissa tilanteissa pidämme
kohotettuna häntä kohti. Meidän ei kuitenkaan tule unohtaa, että kirjain
kuolettaa, eli pelkkä aakkosiin ja kirjasimiin tuijottaminen ei todellisuudessa
auta ketään! Vihollisemme osaa Jumalan Sanan ulkoa, kirjaimena!
”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin,
että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä
itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt
meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan
Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”
(2.Kor.3).
Jotta esittämämme Sana
todella palvelisi elämäksi ja sen suojelemiseksi, tarvitaan välitön ja suora
yhteys siihen Henkeen, joka vain voi tehdä Sanan eläväksi ja Voimaksi. Kuinka
lukemattomien ihmisten ja suurtenkin julistajien kohdalla voimme todeta, että
heillä kyllä on valtava määrä tietoa Sanasta ja historiasta, mutta voimmeko
kuulla heidän suustansa ja heidän äänensä kautta Hyvän Paimenen äänen?
”Niin vaimo sanoi Elialle: ’Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan
mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi’.” (1,Kun.17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti