Sillä en minä itsestäni ole puhunut!

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (2.Tim.4)

”Saarnaa Sanaa!”

Millainen ero onkaan aidon sananjulistuksen ja ihmisen omaan mieleen tulevien asioiden kuuluttamisen välillä! En haluaisi toistaa sitä liian usein, mutta mieleeni tulee jälleen kerran se veli, joka kotikokouksessa painokkaasti sanoo: ”En tiedä pitääkö tämä ollenkaan paikkansa, mutta saarnaan sen teille joka tapauksessa!” Hän ei toki ole mikään yksittäistapaus, vaan eräänlainen mielikuva ja otsikko kaiken omavaltaisen ja inhimillisen julistuksen yllä!

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa…”

Miksi Sana on niin tärkeä? Jumala ei tuomitse meitä, ei sinua eikä minua eikä jotakuta toista, sen mukaan mihin kirkkokuntaan tai ryhmittymään kuulumme, tai mitä se meille opettaa. Jumala on Sanansa mukainen Jumala, ja on selvääkin selvemmin antanut ymmärtää tuomitsevansa jokaisen Sanansa mukaan!

”Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.” (Joh.12).

Kun Hän on meissä, jatkaa Hän samaa tehtävää meidän kauttamme, olevia ja tulevia sukupolvia varten. Me emme puhu itsestämme, vaan siitä mikä on suurin salaisuus ja suurin ilmestys Jumalamme edessä: Sana Itse, Herra Jeesus Kristus tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, asuen nyt sydämissämme, ja siitä me puhumme!

”…vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.” (1.Piet.3)

Mihin ovat kadonneet sävyisyys ja pelko sananjulistuksesta? Ne etsivät nyt asuinpaikkaansa sinussa ja minussa, kunhan vain suoritamme oman osuutemme, avaten mielemme ja sydämemme Hänen Olemukselleen!

Vielä muutama lainaus sopivasta ajasta:

”Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas’.” (Apt.24).

”Mitä veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän tykönne; mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii.” (1.Kor.16).