Pisto sydämessä! Osa 2

”Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.” (Matt.17).

Kuka tulee luoksemme ja pyrkii koskettamaan meitä? Elämme ajassa ja olosuhteissa, joissa yksi merkittävimmistä kaipauksista ja huudoista olemuksessamme koskee yksinäisyyttämme. Joskus näyttää siltä, että kaikki entinen on kadonnut, ja kuljemme entistä suuremmassa pimeydessä ja yksinäisyydessä kaikista hengellisistä valonvälähdyksistä ja väkijoukoista huolimatta. Me kaipaamme enemmän kuin itse käsitämmekään aitoa, huomioivaa kosketusta!

Olen viime aikoina pannut merkille eri seurakunnissa, kuinka johtajat ja vanhemmistoveljet aivan erityisellä tavalla pyrkivät huomioimaan tilaisuuksiin tulevat, etenkin uudet tuttavuudet. Halataan ja puristetaan kättä aivan erikoisella painotuksella. Mutta korvaako tämä kaiken sen kosketuksen, mitä ihminen aivan erityisellä tavalla kaipaa? Kosketus kuin kosketus? Jos olemme rehellisiä itsellemme, on sisimmässämme jokin aivan erikoislaatuinen puutos, jonka täyttymystä kaipaamme, mutta ehkä samalla pelkäämme, koska ihmisten välinen luottamus on kokenut melkoisen taantuman. Ainoa todellinen ja sielua virkistävä kosketus perustuu yhä vielä yhä uudelleen lainaamaamme sanankohtaan:

”Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’.”

Kaiken kokemamme johdosta olemme niin yksilöinä kuin seurakuntanakin jollakin tavoin alamaissa, kasvoillamme maassa. Me olemme päässeet näkemään jotakin sellaista, mikä saa meidät aivan erikoiseen ilmapiiriin, mutta jokin sisimmässämme on hyvin epävarma. Mihin tämä epävarmuus perustuu? Olemuksemme sisin prosessori käsittelee kuulemaamme ja näkemäämme, pyrkien selvittämään kaiken alkuperää ja todellista tarkoitusta. Kaikki näyttää niin hyvältä ja turvalliseltakin, mutta joltakin osin jokin saa aikaan epätoivottuja värähdyksiä. Me kaipaamme nousta tilastamme ja seisoa suorina ja ryhdikkäinä, tarkassa tietoisuudessa. Mutta kuka todella on se, joka tulee luoksemme ja koskettaa meitä, kehottaen olemaan pelkäämättä?

Kuinka usein olemmekaan pettyneet näihin kosketuksiin menneen elämän aikana!

”Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.” (Gal.4).

Mitä tarkoittaa eristäminen? Olemme aikanaan tutkineet tätä asiaa otsikolla ”Häkkien valtakunta”. Nämä tutkistelut löytyvät blogistamme hakusanan avulla. Kuinka usein olemmekaan noustessamme alennustilastamme saaneet hellän kosketuksen jälkeen nenämme veriseksi törmättyämme karkeaan verkkoaitaan!

Me oikeutetusti pelkäämme kaikkea aitaamista ja sulkemista johonkin ahtaaseen tilaan. On yhä vielä olemassa Hän, jolla on vain hyvät ajatukset ja tarkoitukset meitä kohtaan, ja Hänen kosketustaan kaipaamme enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä!

”Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.”