Kyynelten laakso

”Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta. He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.” (Ps.12).

”Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’? Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe…” (Joh.16)

Totisesti, mekin kyselemme itseksemme ja keskenämme saadaksemme vastauksen kysymyksiin, joita emme lainkaan haluaisi edes lähestyä! Erikoisesti on omassa sisimmässäni usean päivän ajan toistunut kysymys siitä, mitä Herramme tarkoittaa sanomalla:

”Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut?”

Hänhän on luvannut olla kanssamme ja meissä joka päivä, maailman loppuun asti! Mutta kun nyt elämme ajassa, jossa me tahtomattammekin valitamme ja itkemme, kuka mitäkin, herää myöskin kysymys siitä, missä ja miten me Hänet näemme, kun kaiken tuntuu peittävän viimeisten aikojen sakea sumukenttä? Pilviäkin tuntuu olevan taivaalla enemmän kuin riittävästi, ja auringonpaisteesta pääsemme nauttimaan aika harvoin.

Me tiedostamme sen, että näemme Hänet luonnossa ja Hänen Kirjaansakin tallennetussa Sanassa, mutta jonkinlainen kalvava epäilys alkaa vallata sisintä. Jos Hän kerran on kanssamme, niin miksi emme voisi tuntea ja kokea Hänen läsnäoloaan aivan toisenlaisella tavalla, joka antaisi enemmän voimaa päivittäiseen vaellukseen?

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä…” (Apt.13).

Meidän on tuskin tarpeen kysellä, mikä on tämänhetkinen määrätty aika! Tämä totisesti on aika, jolloin me hapuilemalla joudumme etsimään Jumalaamme, koska Hän on joutunut tässä jumalanpilkkaa pursuavassa ajassa kätkeytymään!

”Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut?”

Missä ja miten sinä haluaisit nähdä Hänet? Eikö jossakin sellaisessa, missä Hän todella osoittaa elävänsä ja olevansa läsnä? Uskonnollisessa politiikassa Hän ei pääse näkymään, eikä monissa, joilla on vain jumalisuuden ulkokuori. Kuinka kaipaankaan kohdata veljiä ja sisaria, joiden elämässä Herran Elämä tulee julki! Sitä tuskin jaksan odottaa!