Kuulkaa Häntä! Osa 3

 ”’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden’. Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä’. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.” (Matt.17).

Pietari joutui kai useammankin kerran elämänsä aikana nolostumaan oman intoilunsa tähden. Näistä tapauksista muutama on kerrottu meille, ei jotta tuomitsisimme hänet, vaan jotta näkisimme oman vajavaisuutemme ja omat innoituksemme.

”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten’.” (Matt.16).

Nämä ovat varmastikin kovimmat sanat mitä Herramme maanpäällisen vaelluksensa aikana kohdisti jollekin omallensa. Mitähän Pietarin sisimmässä oikein liikkui tämän hetken jälkeen? Tiedostikohan hän samoin kuin me nyt, tällä vuosituhannella ja vuosisadalla, että viesti ei niinkään ollut osoitettu Pietarille, vaan vastustajalle, joka tuolloin pääsi esittämään näkemyksiään ja ajatuksiaan tämän jumalanmiehen kautta? Itse ainakin olisin ollut pitkän aikaa suorastaan kauhuissani ja suuressa vavistuksessa!

Aivan tietoisesti pyrin välttämään liiallista itsevarmuutta lupaamalla toimia toisin kuin Pietari yhdessä elämänsä koettelemuksessa.

”Niin Pietari sanoi hänelle: ’Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä’. Jeesus sanoi hänelle: ’Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät’.  Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: ’Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä’. Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.” (Mark.14).

Tiedämme, että Pietari joutui todellisuuden edessä itkemään katkerasti! Ei tainnut paljon lohduttaa se, että kaikki muutkin olivat vakuuttaneet lujuuttansa ja uskollisuuttansa!

Me emme siis ole jollakin rengasmatkalla osallistuaksemme mahdollisimman moneen piknikkiin, vaan me olemme taisteluiden keskellä matkalla toistuviin kamppailuihin, joista voimme selvitä voittajina ainoastaan ennalta valmistetussa varustuksessa:

”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä!”

Oletko jo tietoinen siitä, että tämä julistus sisältää kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitsemme!