Kaiken lohdutuksen Jumala Osa 2

”Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse. Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen. Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.” (Ps.57).

Ihminen ei todellisuudessa ole ollenkaan järkevä ajattelussaan, joka erikoisesti tässä ajassa pyrkii tekemään Jumalasta olemattoman. Kuinka voisimme saattaa olemattomuuteen Hänet, jonka nimikin on ”MINÄ OLEN”?

Ihminen on itse asiassa aivan mieletön kieltäessään Elävän Jumalan, vetoamalla omaan tietoisuuteensa ja järkeilyynsä, joka ei hyväksy yliluonnollista. Miksi sitten kaiken keskellä median välityksellä saamme kuulla aina vain uusista ja lisääntyvistä uskomuksista, joita ei tieteen perusteella voi määritellä, mutta jotka saavuttavat laajoja piirejä? Mihin perustuvat kaikki nämä, ennen kaikkea ulkomailta lähtöisin olevat, selvästi uskonnolliset näkemykset?

Eräänlainen yhteinen piirre kaikille on ihmisen keskittyminen omaan itseensä, tietoisuuden ja vallan ja voiman keskittämiseen omaan sisimpäänsä. Eli, ihminen on entistä enemmän tekemässä sisäiseen voimaan perustuvan jumalan itseensä, työntäen pois tietoisuudestaan sen seikan, ettei hänen omaksumansa uskonnollisuus ole missään määrin todistettavissa! Hän pyrkii tekemään tyhjäksi koko kristillisen näkemyksen uskonnollisena hömpötyksenä ja pehmoiluna, tarjoamalla sen sijaan omat oikeaksi todistamattomat ajatusmaailmansa!

Kaikessa tulee päivä päivältä selvemmäksi, että kaikki jumalakielteisyys ammentaa voimansa ja alkuperänsä lähteestä, joka on ikivanha:

”Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1.Moos.11).

Alussa oli ensimmäinen yritys ja kaikilla oli sama kieli, sama mieli, joka aikaansai jotakin hämmästystä herättävää! Tämä henki ei ole milloinkaan kadonnut, vaan elämme nyt sen uudessa kukoistuksen ajassa. Nyt ei ihmiselle näytä mikään olevan mahdotonta, hänen otettuaan käyttöönsä ja johtajakseen oman mielensä, jota ohjaa aivan sama henkivalta, jonka suunnitelmia Herra häiritsi ja sekoitti vuosituhansia sitten.

Mitä meidän tulisi nyt ajatella ja mihin keskittyä kaiken tämän nähdessämme ja joutuessamme omalla tavallaan myötäkärsijöiksi?

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva, koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.” (2.Kor.1).