”Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: Sitäkö
te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua
näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’? Totisesti, totisesti minä
sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva;
te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo
synnyttää, on hänellä murhe…” (Joh.16)
Me elämme mitä selvimmin
synnytystuskien aikaa!
”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on
synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on
Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen
lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” (Room.8).
Sanoilla ”tähän asti”
taitaa olla aivan erikoinen merkitys nyt tässä äärimmäisen levottomassa
maailmantilanteessa. Jos me huokaamme ja olemme monella tapaa raskautettuja, ei
se ole ollenkaan tuomittava asia, koska Paavali jo tuona aikana toteaa sen!
Siis me olemme sellaisen myllerryksen keskellä, mitä emme varmaankaan koskaan
aikaisemmin ole uskoneet näkevämme, ja tahti sen kuin vain kiihtyy! Me totisesti
tarvitsemme saada nähdä Herramme entistä selvemmin, mutta meidän tulee
hengellisesti erottaa, missä Hän todella on nähtävissä!
Synnytystuskiin kuuluvat
hädän leipä ja ahdistuksen vesi, jotka saavat meidät etsimään Herraa ja
huutamaan hänen puoleensa, mutta kaikki lupaukset ovat voimassa. On yksi asia,
mikä Herrallemme on mahdoton: ”Hän ei voi pettää lupauksiansa!”
”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on
sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa
sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin
ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun
opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin
poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’.” (Jes.30).
Kuinka kiitollisia meidän
tuleekaan olla siitä, että Herramme koko ajan ajattelee meidän parastamme, ja
Hänen sauvansa silloin tällöin tökkii meitä takaisin oikealle väylälle,
kuullessamme samalla Hänen lempeän äänensä: ”Tässä on tie, sitä käykää!”
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne
seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä
huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät
minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni
kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti